keskiviikko 14. syyskuuta 2016

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

♪♫ Elefanttimarssi ♫♪



♪♫ Yksi pieni elefantti marssi näin.....♫♪

Tilaustyönä tein tunikan vanhoilla tutuilla norsuhahmoilla, mutta uudella idealla. Tästä tuli niin yksinkertaisen veikeä, että halusin esitellä sen bloginkin puolella. Kaikki tilaustyötunikathan  esittelen Teelikamenttenin facebook-sivulla, mutta joskus on kiva nostaa jokin työ esille myös täällä blogissa. Oletko sinä jo tykkäillyt Teelikamenttenista facebookissa? :)


perjantai 9. syyskuuta 2016

Kuosihulluutta


Ihanat kankaat toimivat ilman kummempia konstailuita. Olenkin tässä tehnyt verkkokauppaan pinon lastenvaatteita kauniista kuoseista. Pikkubodyihin käytin isommista ompeluista ylijääneitä kangaspaloja ja yksityiskohtina Maijat-kankaasta leikattuja tyttöjä. Pojillekin tein omat versiot Onni-hahmoilla. Verkkokaupasta voi käydä kurkkimassa kuvissa näkymättömätkin uutuudet.


Ketut ovat aina yhtä kivoja hahmoja, joten kettutrikoota tilasin pätkät harmaana ja sinisenä. Niistä syntyi lähinnä paitoja + zero waste -meiningillä yksi body.


Tätä kisutrikoota oli myös pakko tilata kokeiluun ja se osoittautui jopa söpömmäksi kuin mitä netin kautta kuvittelin. Pikkutytöille valmistui kisuista tunikoita ja lisäksi yksi pikkuinen body. Näissä tuotti eniten päänvaivaa resorin värivalinta, kun kolme erisävyistä vaaleanpunaista/pinkkiä ja minttu sopivat yhtä kivasti. Lopulta päädyin laittamaan värit vähän sekoitellen.

Näitä vaatteita löytyy verkkokaupasta lastenvaate-kategoriasta - klik klik! :) 

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Norsuhupparit

Nyt on kyllä tullut tehtyä enkat blogihiljaisuuden suhteen. Kesällä tuntui kaikki liikenevä aika kuluvan ompeluhommiin, mutta niiden blogipäivityksille ei sitten jäänytkään aikaa. Nyt yritän kunnostautua tällä saralla.


Tilaustöiden ohessa on valmistunut myös jotain uutta Teelikamenttenin mallistoon. Kaavoitin keväällä pojalle hiippahuppuisen hupparin, joka oli ihan suosikkivaate kesän viileinä päivinä. Huppu on vuorittamaton, joten huppari toimii hyvin myös takin alla, kun huppu ei ole liian muhkea. Nyt sain piirrettyä kaavat myös isompiin kokoihin ja pääsin ompelemaan ensimmäistä hupparierää verkkokauppaan. Ensimmäinen kangasvalinta on tällainen tosi retro: ruskeaa ja keltaista joustofroteeta. Suunnitelmissa on myöhemmin myös muita applikointeja ja väriyhdistelmiä.





Lauantaina ennen Rauli-myrskyä kävimme ottamassa lasten kanssa sovituskuvia huppareista. Koen aina haastavaksi kuvata useampaa lasta yhtäaikaa ja varsinkin silloin, kun toinen on taaperoikäinen. Ainakin meillä tuppaavat kuvat olemaan sellaisia, että toisella lapsella viuhtovat kädet kasvojen edessä, kun toinen olisi mukavasti asemissa. Usein kuvia pitää napata parikymmentä, jolloin joukosta löytyy ehkä yksi käyttökelpoinen. Tällä kertaa lähes kaikki kuvat olivat kelvollisia, vaikka taapero olikin varsin eläväinen koko pariminuuttisen kuvaussession ajan. Saatiin omaan valokuva-albumiin ihania tilannekuvia iso määrä. Mallikuviksi niistä kaikista ei ole, kun monessa vaatteet jäivät täysin taka-alalle.



Tämä erä huppareita löytyy nyt verkkokaupasta (klik).

lauantai 28. toukokuuta 2016

Räsymatto



Rakastan räsymattoja.

Meille ei mahdu kotiin kangaspuita eikä lapsiperhearjessa löydy tarpeeksi vapaa-aikaa, jotta voisin mennä kansanopiston puilla kutomaan mattoja. Siksi innostuinkin kovasti viime syksynä käsityöblogeissa esitellyistä lettimatoista. Idea jäi muhimaan ja aloin laittaa jemmaan puhkikuluneita trikoovaatteita.


Inspiraation lähteenä olleet matot olivat aika pieniä ja ne oli koottu ompelemalla koneella siksakia kahden letin päältä. Halusin kuitenkin meille vähän isomman maton ja siksak-ompeleen ulkonäöstä en matoissa tykkää. Päätinkin ommella letit kiinni toisiinsa käsin. Tämä oli taas kerran tällainen kuningasidea, kuten aiemmin valmistuneessa parisängyn tilkkupeitossakin. Käsin ommellen matto ei todellakaan ollut mikään yhden illan projekti vaan se lojui keskeneräisenä läpi koko kevään. Pistelin lettinauhaa kasaan aina hetken silloin tällöin sormenpäät hellinä, kunnes matto kasvoi hyväksyttävän suureksi. Valmiin maton halkaisija on noin metri ja se painaa reilut puolitoista kiloa. Aika suuren kasan trikoovaatetta se siis nieli.


Leikkasin trikoovaatteista n. 3 cm:n levyisiä soiroja ja viistotin soirojen päät. Näin en tarvinnut mitään solmuja tai yhdistämisompeleita soirojen väliin, vaan laitoin aina kaksi viistottua päätä n. 10 cm:n matkan päällekkäin ja jatkoin letitystä normaalisti. Letti itsessään kiinnitti soirot yhteen riittävän tiukasti ja myöhemmin maton ompelu vahvisti kiinnityksen.

Kokeilin erilaisia tapoja leikata pitkää soiroa vaatteesta. Alkuun purin vaatteet kappaleiksi, leikkasin saumat pois ja leikkasin soirot vasta sitten. Edestakaisin leikeltynä käännöskohtaan jäi omasta mielestäni vähän turhan huomattavia törröjä. Lyhyet suirot taas oli hankala letittää, kun jatkoskohtia tuli tosi taajaan. Ehkä paras tapa oli leikata pitkät soirot kokonaisista vaatteista sivusaumojen yli. Saumakohdat saa varsin helposti ommeltua piiloon kokoamisvaiheessa.


Trikoosoiroilla on taipumus mennä rullalle niin, että kankaan nurja puoli kääntyy näkyville. Se on vallan hyvä juttu, jos haluaa matosta neutraalin värisen, sillä monien kuositrikoiden nurja puoli on vaalea. Itse kuitenkin tykkään väreistä, joten yritin letittäessäni käännellä soiroja oikea puoli päälle päin.

Ompelin maton kasaan pienillä pistoilla nurjalta puolen. Samalla sain siistittyä suurimman osan omasta mielestäni rumista trikoohapsuista ja muista törröistä maton nurjalle. 



tiistai 24. toukokuuta 2016

Imetysmekko kohtasi Teelikamenttenin


Olen nyt poikasen syntymästä lähtien käyttänyt lähes yksinomaan tekemiäni imetysmekkoja (esitelty  täällä, täällä ja täällä.) Näissä on kivojen kuosien lisäksi yksi aivan perustavanlaatuinen ero aiemmin tyttöjen vauva-aikana käyttämiini imetysvaatteisiin: uudenlainen luukkusysteemi. Vaakaluukku on käytössä mielestäni ehdottomasti helpoin ja mukavin ratkaisu, sillä ruokahuolto on saatava meidän perheessä pelaamaan nopeasti ja huolettomasti. Perinteisten päällekkäisten vaakaluukkujen ongelma on itselläni aina ollut se, että vauvan syntymän jälkeen oma kokoni on pienentynyt nopeasti ja alempi luukku on alkanut roikkua. Koon on pitänyt olla siis juuri sopiva, minkä takia mikään imetysvaate ei ole sopinut minulle koko imetysaikaa. Näissä omissa imetysmekoissani tein alemman etukappaleen jatkumaan ihan pääntielle asti ja leikkasin rintojen kohdalle imetysaukot,

Nyt kesän koputellessa ovella halusin tehdä hihattoman mekon. Siihenhän Teelikamenttenilta löytyy aivan paras ratkaisu, naisten tunika. Kokeilin yhdistää pitkähihaisten mekkojeni imetysluukun tunikakaavaani ja lopputulos on varsin kiva. Tämä on myös mukavan armelias malli vatsan seudulta, mikä on ollut alusta asti Teelikamenttenin tunikan yksi perusperiaatteista. Omaan testitunikaani applikoin oman suosikkikuvani, lintuemon. Tätä kuvaa ei olekaan pitkään aikaan tilattu tunikoihin, pöllöt tuntuvat jyräävän sillä saralla.

Minulta on aika ajoin kyselty imetystunikojen mahdollisuudesta, joten tämä täytyy kyllä nyt laittaa kokeiluun muunkin kokoisissa tunikoissa. Olisikohan applikoiduille imetystunikoille kysyntää?

En nyt saanut sovituskuvaa mekosta otettua itseni päällä, mutta tuo minua pienempi nukke pääsi malliksi. Siinä huomaa kuitenkin hyvin sen, että aivan liian isokin vaate on käyttökelpoinen imetysluukun kohdalta. Itselläni nuo imetysaukot ovat ihonmyötäiset ja mukavat käyttää. Nukella niihinkin jää vähän turhaa tilaa.


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Jujua vihreällä


Pikkumiehelle pari T-paitaa kesäksi kivoista trikookuoseista. Valitsin molempiin ruohonvihreän resorin. Kettukankaaseen se tuo mielestäni kivasti poikamaisuutta.