maanantai 24. helmikuuta 2014

Nalle marjaretkellä



Sain joululahjaksi äidin neulomat polvipituiset villasukat. Eipäs ollut jostain syystä aiemmin tullut kokeiltua pitkävartisia villasukkia, ja ihastuin niihin kyllä oikopäätä. Tällaisena leutona talvena on ollut kiva kuljeskella mekoissa ja lämmittää sääriä pitkillä villasukilla. 

Sitten alkoivat olumppialaiset ja etevänä penkkiurheilijana tuli seurattua muutama kisa. Toimettomaksi ei kuitenkaan parane ryhtyä, joten kaivelin lankavarastojani ja päätin tehdä vaihtoparin noille polvisukille. Suunnittelin tekeväni eriparisukat, mutta en sitten osannutkaan sillä tavalla revitellä. Valkkasin vajaan kerän Nallen Lakkaa (vai oliko se nimeltään Hilla?) ja kokonaisen kerän Puolukkaa. Lisäksi pienet nyytit oranssia ja punaista Nallea. Molemmissa Marjaretkissä oli samaa vihreä-valkoista raitaa, joten vuorottelemalla 4 raitaa Lakkaa ja 4 Puolukkaa tuli aika kiva sukanvarsihillo. Kantapään jälkeen Lakkamaat alkoivat vähetä uhkaavasti, joten jatkoin jalkaterän pelkällä Puolukalla. Näistä tuli kivat! Haluan toisetkin! 

Ylemmässä kuvassa näkyy myös uusi kirppislöytöni, hurmaava lampunvarjostimen raato. Se päätyi olohuoneen paraatipaikalle ihan sellaisenaan. Samantyylisen varjostimen tuunasin aikanaan eteiseemme (klik).


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tuunailua


En ole mikään virkkausekspertti. Siksi kirpputorilta viime keväänä löytämäni virkatut kukkaset lähtivät mieluusti mukaan. Melkein vuoden verran ne saivat sulostuttaa kotiamme ihan sellaisenaan lasipurkissa, mutta joulun mentyä ulko-ovemme kaipasi jotain pirtsakkaa koristetta. Niinpä kieputtelin jämälankoja pajukranssin ympärille ja lisäsin päälle vielä rivin virkattuja kukkia. Ei muuta kuin Tervetuloa! 



Tämä lampunvarjostin oli pikatuunaus, kun yli kymmenen vuotta palvellut paperivarjostin hajosi totaalisesti eräänä iltana. Se taisikin olla viimeinen paperinen varjostin, joka enää oli kestänyt meidän huushollissa ehjänä. Ei taida paperi olla paras materiaali lapsiperheen valaisimiin... Valoa tarvittiin, joten kaivoin tilkkulaatikosta sekalalaisen sakin kangassuikaleita ja ompelin ne ihan suoralla tikillä yhteen päällikeompelun tapaan. Sitten liimasin tilkkukankaan ylä- ja alareunastaan varjostimen kehikkoon. Lopputulos on aika värikäs. Ehkä hieman liian värikäs jopa minun makuuni, mutta mies ja lapset tykästyivät tähän kovasti, joten varjostin saa jäädä tällaiseksi. Laitan itse sitten silmät kiinni ohikulkiessani, jos kovasti alkaa kirveltää.


Kirpputorilta löysin myös pikkuisen lokerikkotalon, joka oli maalattu sopivasti vaaleanpunaiseksi. Maalausjälki nyt oli mitä oli, mutta ei kaiken aina tarvitse olla niin viimeisen päälle. Ihastelin joskus aikoja sitten ystäväni askartelemaa lokerikkoa, jonka takaseinät hän oli tapetoinut kauniilla papereilla. Idea oli kiva, talolle oli tarvetta ja papereitahan tällaiselta askarteluhamsterilta löytyy, joten ei muuta kuin tuunaamaan. Hommaan tuhrautui sellaiset huimat 20 minuuttia, josta suurin osa kului papereiden valintaan.


Taloon muuttivat tyttöjen pikkulemmikit.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Harmaan hurmaa



Uusi aplikointikuva pupuäidistä

Teelikamenttenin tilaustöissä on yleensä hauskalla tavalla nähtävillä jokin väribuumi. En osaa sanoa, johtuuko se muodin oikuista, kun en tuota valtavirtaa niin tarkasti seuraa. Enemmänkin uskon sen johtuvan esimerkin voimasta: esittelen Teelikamenttenin facebook-sivulla uuden tilaustyön, joka sitten aiheuttaa jossakussa toisessakin sydämentykytystä. Sitten saan yleensä muutaman muunkin tilaustyön heti siihen perään samoilla väreillä. Välillä se suosikkiväri on ollut perinteinen musta, toisinaan violetti, oranssi, turkoosi tai ruskea. Nyt se ihan selvästi on harmaa. 

Joskus buumi koskeekin aplikointikuvaa. Välillä jokin kuva saa lojua tarpeettomana kuukausia ja sitten yhtäkkiä sitä toivotaan useampaankin tunikaan. Viime aikoina tällainen naftaliinista kaivettu kuva on ollut orava.

Leikittelyä raitojen suunnalla

Oravalempeä ♥

Perhonen

Kokonainen oravaperhe koirineen

maanantai 17. helmikuuta 2014

Suuria tunteita


♥ Possut in laav ♥

Snöf iif! Tilaustyönä tein possuaiheisen mekon. Imelää, niin ihanan imelää :)


Kun minulle iskee inspiraatio, se tarkoittaa yleensä tarttumista kynään ja useimmiten sen jälkeen kangassaksiin. Runosuonta en taida edes omistaa. Ihailenkin kovasti pikkusiskoni Jennin sanallista ilmaisua. Jenni sanoittaa ja usein myös säveltää biisejä, jotka ovat mielestäni ihan järjestään tosi hyviä. Enkä taida olla ainoa niihin ihastunut, sillä Jenni on saanut tunnustusta jo useissa sanoitus- ja sävellyskilpailuissa.

Suurin suosikkini on Me ootetaan -kappale, joka voitti viime syksynä Somero soikoon -sävellys- ja sanoituskilpailun. Sanoitus on tosi koskettava, varsinkin kun tiedän sen syntyneen isoisäni tarinan pohjalta. Isoisäni isä lähti ajan tavan mukaan valtameren taakse tienaamaan perheelle parempaa elämää. Kotimaahan jäi odottamaan vaimo ja vielä syntymätön lapsi. Isoisäni tapasi isänsä ensimmäisen kerran 6-vuotiaana.

Me ootetaan: (klik)

Jennillä on myös lauluntekoaiheinen blogi, jossa kannattaa piipahtaa. Blogin löydät osoitteesta http://jenniwesterbackasmusic.blogspot.fi/

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kissapyykkiä


"Kis, kis, kippurahäntä
huomenna mennään Lappeenrantaan.
Mitä sinne tekemään?
Kissanpoikia pesemään."

Asiakas tykästyi Teelikamenttenin lorukortissa olevaan kissojen kylpykuvaan ja toivoi sitä tunikansa kuvaksi. Ja kyllähän se soveltui applikointikuvaksi vallan hyvin.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Perhosen siivin


Lime joustofrotee, kirkkaat kukat ja keveät perhoset. Mieli karkaa tämän tunikan myötä kesäiselle niitylle. Tunika syntyi tilaustyönä asiakkaan toiveen mukaan ja sen aihe on kuvan kepeydestä huolimatta koskettava. Tunikan perhoset nimittäin kuvaavat tuonpuoleiseen siirtyneitä rakkaita, jotka ovat läsnä sydämissä, mutta samalla niin kaukana. Kukat kurottavat kohti taivasta, mutta juuret ovat tiukasti mullassa. Kaiken murheen keskellä kaunis niitty kuvastaa kuitenkin toivoa.


Perhosista saan aasinsillan tyttöjeni uusimpaan harrastukseen. Käytin nimittäin ikivanhan Berninani - sen ensimmäisen ihka oman ompelukoneeni - huollossa. Moottorin hihna oli aivan kulunut eikä liikkeelle lähtö onnistunut ilman käsipyörästä avittamista. Varaosa onneksi vielä löytyi ja nyt kone kehrää jälleen tuttuun tapaansa. Vanhan koneen pyöreät muodot ovat niin kauniit! Liimasin kylkeen vielä pari perhos- ja ötökkätarraa ja oi voi, miten nätti siitä tulikaan. Tämä konevanhus saa asustaa meillä varakoneena niin kauan kuin siinä henki pihisee. Sillä uskallan tyttöjen antaa harjoitella ompelemisen taitoa ilman pelkoa koneen hajoamisesta. Ja kyllä he harjoittelevatkin.

"Äiti, tämä oli kivoin päivä I-K-I-N-Ä!"



Onhan noita koneita. Tykkään Aurorastani ja meistä on tullut oiva työpari. Myös Pfaffin saumurini on kelpo peli. Peittarinkin hankin viimein joulutauolla ompelupöytää ahtauttamaan. Hyviä apureita kaikki kolme, mutta kuinkahan moni niistä jaksaa puurtaa vielä yli 40 vuoden jälkeenkin? Ja ulkonäössäkin häviävät vanhalle rouvalle mennen tullen. Ei auttaisi edes perhostarrat.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kettu ja jänö (+ ystävänpäiväyllätys)


Ystävänpäivänä kettu ja jänökin voivat olla ystäviä. Tämä herttainen tyynynpäällinen syntyi tilaustyönä.

Tämän päivän aikana tehtyihin tilauksiin lisätään pieni yllätyslahja. Ostoksille pääset täältä:
http://www.teelikamentten.suomalainenverkkokauppa.fi/

♥ Hyvää ystävänpäivää ♥

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Linnunlaulupuu



Laulaa luritteleva isälintu.


 Pikkulinnut emon hoivissa.



















Tilaustyönä syntyi tunika samoilla kuvilla kuin omassa vihreässä joustofroteetunikassani

maanantai 10. helmikuuta 2014

Lammaskassit


Tein tilaustyönä pienille pyhäkoululaisille söpöiset lammasaiheiset kassit. Kasseihin mahtuu A4-kokoinen tarrataulu ja pieni muistolausekirja.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tuplapussi


Tilaustyönä suunnittelin kahden puhelimen mentävän pussin. Tästä tuli väreiltään aika herkullinen. Ja palautteena sain jo kuulla, että pussi toimi mainiosti tarkoituksessaan, joten tehtävä on kaiketi suoritettu hyväksytysti :-D




torstai 6. helmikuuta 2014

Kirahviäiti


Asiakas toivoi tunikaan kirahviäitiä kahden lapsen kanssa. Kirahvi ei ole mikään nopein applikoitava kaikkien läiskiensä kanssa, mutta taiteellisen vapauden turvin muokkasin täplät harvempaan. Ja kyllähän nuo otukset tuollakin twistillä kirahviksi tunnistaa, eikö? Pitkä kaula on kiehtova, joten piirsin kirahvit kurottamaan kaulaansa tunikan sivusaumasta ja helmasta. Toivottavasti illuusio kaulan jatkumisesta syntyy myös katsojalle.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hurrrrjia hännäkkäitä ja uusi verkkokauppa


Ne hiipivät ja loikkivat, kynsivät ja kehräävät. Leijonatytöt!


Tein pienen sarjan joustofroteisia leijonamekkoja irrotettavalla hännällä. 
Koekäyttäjät hullaantuivat uusiin mekkoihin. 

Leijonamekot ja monet muut kivat jutut löytyvät nyt Teelikamenttenin uudesta verkkokaupasta. Sinne pääsee tuttuun tapaan vanhan osoitteen kautta http://www.teelikamentten.fi/, josta löytyy myös vaihtoehdot tilaustyönä tehtäviin tunikoihin ja pipoihin.

Suora linkki kauppaan on tällainen:
http://www.teelikamentten.suomalainenverkkokauppa.fi/

TERVETULOA!

PS. Upeat kuvat hurmaavista leijonatytöistä Otti Jenni Närväinen, jonka muitakin otoksia pääset ihastelemaan hänen blogistaan http://therootsthebranches.blogspot.fi/