Pipoja vähän joka haalariin, kun kerran vauhtiin päästään

Sattuipa tässä käymään niin, että meikäläiseen iski aivan vastustamaton turhamaisuudenpuuska eilen ostosreissulla. Ostin nimittäin pienemmälle neitokaiselleni välikausihaalarin, vaikka hänelle olisi löytynyt sopivan kokoinen ja täysin toimiva haalari omastakin takaa. Mutta kun tuota vihreää esikoisen haalaria on katseltu niin kauan jo ja tyttöseni näyttävät siinä ihan pikkupojilta. (Ei kyllä pitäisi olla mikään yllätys, sillä tuohan oli nimenomaan poikien mallistosta aikanaan ostettu...) Mutta tässä pinkissä pallohaalarissa tyttöäni ei takuulla luulla pojaksi!

Kotiin päästyäni hurauttelin haalariin oitis pari natsaavaa pipoa: trikoisen lämpimille syyssäille ja velourisen sitten hieman viileämmille ilmoille. Nyt ei minua haittaa, vaikkei sitä kesää tulisi ollenkaan...

No en minä sitä vanhaa haalariakaan täysin unhoon heittänyt, sillä kaipa syksyn kurakeleille on hyväkin olla varavaatetta. Ompelin siihen sopivan uuden pipon ihastuttavasta Punahilkka-trikoosta - ja jopas sai uutta ilmettä tämäkin puku.

Ja siinä vauhtiin päästyäni tein saman kokoisen pipon vielä talveakin ajatellen. Halusin kokeilla, miten tuo pipokaavani käyttäytyy talviversiona eli paksulla fleecevuorilla. Ja vastaus on, että oikein hyvin ja jopa paremmin kuin tuo kevyempi versio.

Viime keväänä tuli hankittua melkoisen värikäs haalari ensi talveksi. Inhoan tummansinistä ja neonkeltaista, ja turkoosillekin  olen vasta lähiaikoina lämmennyt, mutta jokin tuossa haalarin kuosissa kolahtaa minuun ihan täysillä. Taidan olla ainoa, sillä ALE-rekissä oli kyseisiä haalareita jäljellä lähes joka koossa :D