Vuoden vikat ompelukset

Sunnuntai-iltana kaivoin iki-ihanan Sieniretki-velourin kaapista ja tein siitä omille nuppusille mekot uuden vuoden vastaanottajaisiin. Pitkästä aikaa siis ehdin ommella jotakin ihan oman perheen käyttöön. Tätä Pikkukiisken kuosia ihailin jo silloin, kun sen ensimmäistä kertaa näin, joten pakkohan sitä oli hankkia metrin pätkä, kun se kankaaksi asti pääsi.

Vielä sakset kädessäni mietin, tekisinkö kuitenkin itselleni tunikan tästä ihanuudesta, mutta olin jo ehtinyt luvata mekot lapsille. Hyvä niin.

Leikkelin molemmille samanlaiset tunikat omalla kaavalla ja vaihteeksi kaaritaskuilla piristettynä. Koko tunika samasta kuosista olisi ollut omaan silmääni liikaa, joten yhdistin kissojen kaveriksi Kestovaippakaupan tummanruskeaa velouria.

Ja lopusta kankaasta tuli vielä pipot perheen naisväelle. Tytöille talviversiot, kun muutama retrompi takki/haalari on tuollaista reipasta kuosia kaipaillut. Itselleni tein syys-/kevätversion trikoovuorilla. On kyllä ihan niillä rajoilla, että kuosi olisi mielestäni liian isoa pipohin. Mutta onneksi vain rajoilla ;)

Mennyt vuosi oli mahtava, sillä uskalsin ottaa kauan haaveilemani askeleen käsityö- ja taideyrittäjyyteen. Olen saanut luoda, tehdä ja touhuta - toisinaan aivan vimmatusti - ja siitä olen todella kiitollinen. Hyvillä mielin aloitan uuden vuoden.