lauantai 23. maaliskuuta 2013

"Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin..."

En kyllä istahtanut vanhan arkun päälle eikä meidän talossa totta puhuakseni ole ullakkoakaan, mutta teinpä tässä kevätsiivousta varastossa ja löysin vanhan pahvilaatikon kuitenkin. Sinne olin tunkenut joitain omatekemiäni vaatteita piiloon talteen. Ne olivat saaneet muhia siellä jo hyvän tovin: tuoreimmat tapauksetkin yli kymmenen vuotta ja vanhimmat melkein puolet pidempään. 

Innostuin käsitöistä yläasteella, jolloin into varmasti korvasi laadun ja ratkojasta tuli paras ystäväni. Siitä lähtien tein itse lähes kaikki vaatteeni. Sitten joskus yliopistovuosien aikana kai aikuistuin hetkellisesti ja aloin pukeutua normaalisti kaupan vaatteisiin. Onneksi olen omien lasteni myötä muuttunut lapseksi jälleen ja löytänyt omaankin pukeutumiseeni taas värit ja kahjouden. 

Nappasin muutamasta löytämästäni vaatteesta kuvat muistoksi. Istahdatko hetkiseksi seuraani selailemaan käsityömuistojeni albumia?




Tämän liivin ompelin yliopistossa ja se oli ihan lempivaatteeni silloin. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että minulla oli tapana käyttää sen kanssa aluspaitaa :-D Liivin ideana on olla halausten ympäröimänä koko päivän.

Muistelen, että liivin tekemisessä oli aikamoinen homma...


Samoihin aikoihin tein hameen, jonka päälle ompelin paljon pieniä paitoja. Näitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu setiksi, vaikka ne nyt nukelle samaan aikaan puinkin.




Lukioaikana inspiroiduin pesuainemainoksista. Suttasin paitaan kangasväreillä tahroja ja nimesin ne sitten. Tämä olisi kyllä kätevä vaate lapsillekin, niin nimiä voisi vain lisätä uusien tahrojen myötä!

Itse collegepaitaa en ommellut, vaan etsin sen kirppikseltä sutattavaksi.


Yleensä itse tekemisen ideana ei minulla ollut tehdä jotain kaupan vaatetta halvemmalla, paremmissa väreissä tms., mutta tämän neuleen perustana muistan olleen Benettonin liikkeessä ihailemani villapaita. Olin silloin yläasteella tai lukiossa. Ihastuin siis Benettonin värikkääseen paitaan, mutta se oli liian kallis. Ja se oli myös villaa, jota en pysty pitämään, jos vaate vähänkään osuu ihooni. Neuloin siis oman versioni puuvillalangasta ja halvaksi tuli.

Tämä asia on toden totta muuttunut aivan päälaelleen käsityöharrastukseni aikana: ennen itse tekeminen oli tapa saada edullisia vaatteita, nyt kankaat maksavat enemmän kuin valmiit vaatteet! 

Tätä paitaa pitäisin vieläkin, mutta ylimittaiset hihat ovat nyt mielestäni todella häiritsevät. Silloin ne olivat jostain syystä tosi kiva juttu...


Ja tässäpä on elämäni ensimmäinen tilkkutyö, joka syntyi yläasteen kässäntunnilla. Enpä sitten sen maltillisempaa harjoitustyötä keksinyt kuin tilkkutakki.... Leikkelin tilkkuja kotona tylsillä saksilla jonkun summittaisen mallin avulla ja kuvittelin sen olevan tilkkutyössä se suurin homma. Voi vitsit, miten järkyttynyt olin, kun aloin koota niistä mukaneliöistä blokkeja ja saumat eivät noin vain napsahtaneetkaan kohdilleen :-D 

Takista tuli tällainen vinksinvoksinversio, mutta tykkään siitä edelleen. Se päälläni kyykin marja- ja sienimetsässä vieläkin joka syksy. Paljon lähemmäs asutusta en sen kanssa uskaltaudu, sillä se on malliltaan aikamoinen teltta kuitenkin.

Muista kastella kukat!

Tämä takki ei ole koulutyö vaan ensimmäinen talvitakkiompelukseni lukioajoilta. Aplikointi on mielestäni aina ollut kivaa hommaa. Nykyisin se on kyllä todellista hifistelyä kaikkine liimaharsoineen ja irtirevittävine tukikankaineen. Tuolloin lättäsin vaan palat nuppineuloilla kiinni (ja joskus liimasin hankalat palat puikkoliimalla, mutta sitä ei kerrota kenellekään, kun ei se kenellekään edes kuulu ja vaikka kuuluisi, niin mitä väliä sillä enää on) ja siksakia kiireesti perään.


Takki takaa

Ja sitten housuja. Paljon lepattavalahkeisia, aivan liian ylipitkiä housuja. Kaikissa jujuna jokin aplikaatio tai piirroskuva lahkeessa. Tällaisia lepattimia löytyi laatikosta vähintään kymmenet lukion ja yliopiston ajoilta. Tässä niistä pari esimerkkiä:



Pyykkipäivä mitä ilmeisimmin! Satiiniset alusvaatteet ovat päässeet suvituuleen keinuttelemaan. Näiden idea on edelleenkin mielestäni hauska, mutta housujen malli todentotta ei sitä ole.


Ja näihin housuihin olen todella jaksanut vääntää porkkanoita. Huh! Takapuolella on nimittäin ihan samanlainen sato. 


Näiden housujen pehmokukka on kestänyt yllättävän hyvin pesuissa.


Kevättakkiin aplikoin linnunpönttöjä ja muovailin itse napit jostain askartelumassasta. Maalasin valmiit napit vesiväreillä ja sudin kirkasta kynsilakkaa päälle. Kertakokeilu.


Loppukevennyksenä vielä silinterihattu, jonka valmistin joskus kouluaikana Suuren Käsityökerhon lukijakilpailuun, jonka aiheena oli muistaakseni "pieni käyttöesine". Taisi hattu lentää aika korkealta tehtävänannon yli... Eipä näkynyt silloin lehdessä kuvaa, joten julkaistaan se sitten kaikelle kansalle näin jälkikäteen.

Tap-tap-tap-tap-tap-*ihan kiva hattu*-tap-tap-tap...

Muoks: Minulta pyydettiin sovituskuvaa ihmisliivistä, joten tässäpä sellainen: 


27 kommenttia:

  1. Voi kiitos tästä esittelystä! Katsoin juuri Pakko tanssia -ohjelmaa. Tämä satsi sopi jotenkin tosi hyvin tuon ohjelman jatkoksi. Pakko tehdä kaikkee! Aivan mahtavia ideoita. Sanon niin kuin tuomarit tanssiohjelmassa: Kiitos kun jaoit tämän kanssamme...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Pakko tehdä kaikkee - sehän se mun tauti taitaa tosiaan olla!

      Poista
  2. Aivan häikäiseviä käsityöaarteita :D

    VastaaPoista
  3. oooooh! aivan mahtavia helmiä nämä!!!!

    VastaaPoista
  4. Vau mikä aarrearkun sisältö!

    VastaaPoista
  5. heheh. hauska näkymä menneisyyteen. minun kaikki vanhat vaatteet on mennyt roskiin tai myyty tai silputtu tai annettu jonnekin. mitään ei ole jäljellä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)

      Mielestäni kuulostaa vähän surulliselta moinen. Joskus on kyllä kiva, kun jotain jää säästöönkin vanhoista jutuista, vaikkeivat ne mitään tulevaisuuden antiikkia olisikaan. Itse ajattelin jo tuolloin lapsena, että osa omatekemistä jutuista täytyy laittaa jemmaan muistoksi. Vaatteita tiedän siis olevan vielä ainakin pari laatikollista mummolan vintillä...

      Nykyisin olen kyllä laittanut suurimman osan itsetehdyistä lastenvaatteista kiertoon. Muuten meillä ei kohta mahtuisi enää asumaan.

      Poista
  6. Ihan mahtavia ja todella luovia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luovuuden ja hulluuden raja on häilyvä ;)

      Poista
  7. Tosi hienoja! :D Oivaltavaa käsityötä tosiaan! :)

    VastaaPoista
  8. Wau, sinullahan on ollut/on persoonnallinen pukeutumistyyli. Rohkeaa. Tuo tahrapaita on aivan mahtava! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin olen kyllä jo maltillisempi pukeutuja ;) Itsekin pidän edelleen tahrapaidan ideasta!

      Poista
  9. Aivan mahtava esittely! Nyt kyllä kuvaat lisää ja pistät näytille! Ja tuo ihmisliivi olisi tosi mukava nähdä jonkun paidan kanssa ihan päälläsi. Kun kerran sanoit käyttäneesi sitä niin. =) Ihan huippupostaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tanja K! Täytyy joskus katsoa, jos laittaisi tänne muinaisia omatekemiä vol 2. -postauksen. Ja laitan sovituskuvapyynnön korvan taakse. Ajattelin kyllä ottaa tuon liivin taas käyttöön, joten eiköhän siitä sovituskuvaa saada :)

      Poista
    2. No nytpä löytyy sovituskuvaa :)

      Poista
  10. Ihan huisan hauskoja. Ittekin olen miettinyt, että pitäisi arkistoida blogiin vanhoja ommelluksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Eikös tämä ole ihan sopiva paikka niille vanhoillekin muistoille :)

      Poista
  11. Wau! Ihan huikea postaus! =) Mahtavia juttuja!

    VastaaPoista
  12. Mahtavan persoonallisia juttuja! Vaikka visuaalisesti tahrapaita ei ole se kaikkein hienoin noista niin sen idea on hauskin, ihmisliivin ajatus taas ihanin. Tästä innostuneena taidankin kysyä äidiltäni, mahtaakohan 13-vuotiaana tekemäni tilkkureppu ja penkkareihin tehty TiiviTaavi-haalari olla vielä tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi :) Tahrapaidasta olen aina tykännyt, mutta ei se ole kuitenkaan lempivaatteeni ollut koskaan. Päällähän se on tuollainen collegesäkki vaan.

      Iloista matkaa omien käsitöidesi ullakolle!

      Poista