"Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin..."

En kyllä istahtanut vanhan arkun päälle eikä meidän talossa totta puhuakseni ole ullakkoakaan, mutta teinpä tässä kevätsiivousta varastossa ja löysin vanhan pahvilaatikon kuitenkin. Sinne olin tunkenut joitain omatekemiäni vaatteita piiloon talteen. Ne olivat saaneet muhia siellä jo hyvän tovin: tuoreimmat tapauksetkin yli kymmenen vuotta ja vanhimmat melkein puolet pidempään. 

Innostuin käsitöistä yläasteella, jolloin into varmasti korvasi laadun ja ratkojasta tuli paras ystäväni. Siitä lähtien tein itse lähes kaikki vaatteeni. Sitten joskus yliopistovuosien aikana kai aikuistuin hetkellisesti ja aloin pukeutua normaalisti kaupan vaatteisiin. Onneksi olen omien lasteni myötä muuttunut lapseksi jälleen ja löytänyt omaankin pukeutumiseeni taas värit ja kahjouden. 

Nappasin muutamasta löytämästäni vaatteesta kuvat muistoksi. Istahdatko hetkiseksi seuraani selailemaan käsityömuistojeni albumia?

Tämän liivin ompelin yliopistossa ja se oli ihan lempivaatteeni silloin. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että minulla oli tapana käyttää sen kanssa aluspaitaa :-D Liivin ideana on olla halausten ympäröimänä koko päivän.

Muistelen, että liivin tekemisessä oli aikamoinen homma...

Samoihin aikoihin tein hameen, jonka päälle ompelin paljon pieniä paitoja. Näitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu setiksi, vaikka ne nyt nukelle samaan aikaan puinkin.

Lukioaikana inspiroiduin pesuainemainoksista. Suttasin paitaan kangasväreillä tahroja ja nimesin ne sitten. Tämä olisi kyllä kätevä vaate lapsillekin, niin nimiä voisi vain lisätä uusien tahrojen myötä!

Itse collegepaitaa en ommellut, vaan etsin sen kirppikseltä sutattavaksi.

Yleensä itse tekemisen ideana ei minulla ollut tehdä jotain kaupan vaatetta halvemmalla, paremmissa väreissä tms., mutta tämän neuleen perustana muistan olleen Benettonin liikkeessä ihailemani villapaita. Olin silloin yläasteella tai lukiossa. Ihastuin siis Benettonin värikkääseen paitaan, mutta se oli liian kallis. Ja se oli myös villaa, jota en pysty pitämään, jos vaate vähänkään osuu ihooni. Neuloin siis oman versioni puuvillalangasta ja halvaksi tuli.

Tämä asia on toden totta muuttunut aivan päälaelleen käsityöharrastukseni aikana: ennen itse tekeminen oli tapa saada edullisia vaatteita, nyt kankaat maksavat enemmän kuin valmiit vaatteet! 

Tätä paitaa pitäisin vieläkin, mutta ylimittaiset hihat ovat nyt mielestäni todella häiritsevät. Silloin ne olivat jostain syystä tosi kiva juttu...

Ja tässäpä on elämäni ensimmäinen tilkkutyö, joka syntyi yläasteen kässäntunnilla. Enpä sitten sen maltillisempaa harjoitustyötä keksinyt kuin tilkkutakki.... Leikkelin tilkkuja kotona tylsillä saksilla jonkun summittaisen mallin avulla ja kuvittelin sen olevan tilkkutyössä se suurin homma. Voi vitsit, miten järkyttynyt olin, kun aloin koota niistä mukaneliöistä blokkeja ja saumat eivät noin vain napsahtaneetkaan kohdilleen :-D 

Takista tuli tällainen vinksinvoksinversio, mutta tykkään siitä edelleen. Se päälläni kyykin marja- ja sienimetsässä vieläkin joka syksy. Paljon lähemmäs asutusta en sen kanssa uskaltaudu, sillä se on malliltaan aikamoinen teltta kuitenkin.

Muista kastella kukat!

Tämä takki ei ole koulutyö vaan ensimmäinen talvitakkiompelukseni lukioajoilta. Aplikointi on mielestäni aina ollut kivaa hommaa. Nykyisin se on kyllä todellista hifistelyä kaikkine liimaharsoineen ja irtirevittävine tukikankaineen. Tuolloin lättäsin vaan palat nuppineuloilla kiinni (ja joskus liimasin hankalat palat puikkoliimalla, mutta sitä ei kerrota kenellekään, kun ei se kenellekään edes kuulu ja vaikka kuuluisi, niin mitä väliä sillä enää on) ja siksakia kiireesti perään.

Takki takaa

Ja sitten housuja. Paljon lepattavalahkeisia, aivan liian ylipitkiä housuja. Kaikissa jujuna jokin aplikaatio tai piirroskuva lahkeessa. Tällaisia lepattimia löytyi laatikosta vähintään kymmenet lukion ja yliopiston ajoilta. Tässä niistä pari esimerkkiä:

Pyykkipäivä mitä ilmeisimmin! Satiiniset alusvaatteet ovat päässeet suvituuleen keinuttelemaan. Näiden idea on edelleenkin mielestäni hauska, mutta housujen malli todentotta ei sitä ole.

Ja näihin housuihin olen todella jaksanut vääntää porkkanoita. Huh! Takapuolella on nimittäin ihan samanlainen sato. 

Näiden housujen pehmokukka on kestänyt yllättävän hyvin pesuissa.

Kevättakkiin aplikoin linnunpönttöjä ja muovailin itse napit jostain askartelumassasta. Maalasin valmiit napit vesiväreillä ja sudin kirkasta kynsilakkaa päälle. Kertakokeilu.

Loppukevennyksenä vielä silinterihattu, jonka valmistin joskus kouluaikana Suuren Käsityökerhon lukijakilpailuun, jonka aiheena oli muistaakseni "pieni käyttöesine". Taisi hattu lentää aika korkealta tehtävänannon yli... Eipä näkynyt silloin lehdessä kuvaa, joten julkaistaan se sitten kaikelle kansalle näin jälkikäteen.

Tap-tap-tap-tap-tap-*ihan kiva hattu*-tap-tap-tap...

Muoks: Minulta pyydettiin sovituskuvaa ihmisliivistä, joten tässäpä sellainen: