Pensselit naftaliinista

Lauantai-iltana sain päähäni maalata Teelikamenttenille kyltin myyntitapahtumia varten. Sellaiset perinteiset painetut nimikyltit kun eivät oikeen sovi tämän yritykseni tyyliin. Kaapin perältä löytyi kivanmallinen valmiiksi pohjustettu ja pingotettu kangas, jolle minulla muistaakseni oli aikanaan jokin tosi  mahtava visio. Tuosta visiosta ja muustakin maalaamisesta on hupsahtanut aivan huomaamatta 6 vuotta! Voi kauhistus sentään! Esikoisen odotuksen tuomassa huumassa ja hysteriassa aloin vältellä kaikkia tarpeettomia myrkkyjä, joihin maalitkin lukeutuvat. Sitten syntyi vauva ja loppui maalaamiseen tarvittava vapaa-aika. Tai into.

Tuossa ajassa melkein kaikki akryylivärit olivat kuivuneet tuubeihinsa ja vain muutamasta sävystä sain puristettua jotain väriä ulos. Niillä sävyillä täytyi tulla toimeen. Onneksi kuitenkin valkoinen tuubi oli kunnossa, sillä se on tärkein.

Akryylimaaleilla en ole koskaan montaa työtä tehnyt. Ne kun kuivuvat omaan makuuni liian nopeasti. Öljyvärit ovat enemmän minun makuuni. Kaikkein omin välineeni kuitenkin on se perus vesiväri, joilla sentään olen tämän kuuden vuoden aikanakin jotakin harrastellut.

Ja melkoisen hauska sattuma on, että tuosta kuuden vuoden takaisesta edellisestä akryylimaalaustuokiosta on jäänyt muistoksi myös pilviaiheinen taulu. Täytyihän siitäkin napata tänne blogiin kuva.