sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tilkkutäkki


Saanko esitellä pitkään suunnitellun ja vähän nopeammin toteutetun parisängynpeittomme? Tämä tuli todella tarpeeseen, sillä edellisen tilkkupeittomme oli jälkikasvumme onnistunut tuhoamaan. (Se peitto oli toteutettu pitkälti kierrätysmateriaalista, joten osa tilkuista oli melko ohutta kangasta. Pariin tilkkuun tulikin ajan saatossa pieni reikä, kun täkki osui johonkin terävään tuuletusreissulla. Sitten meille syntyi kaksi uteliasta pikkuvintiötä, jotka löysivät pienillä sormillaan reikien sisältä ihanaa vanua. Ihmettelin muutaman kerran, mistä kummasta makkarin lattialle ilmestyy vanutolloja, kunnes peitto alkoi muistuttaa reikäjuustoa. En onnistunut enää pelastamaan sitä korjaamalla, joten tuli uuden peitteen aika.)



Selailin pitkin kevättä ja kesää monia inspiroivia tilkkukirjoja kivan blokkimallin löytämiseksi. Lopulta kuitenkin päädyin jälleen kerran tähän yksinkertaiseen neliöblokkiin, joka on omaan silmääni aina vaan se kaikkein kaunein. Se on niin selkeä, että kivat kankaat pääsevät siinä edukseen. 







Halusin värimaailmaksi ruskean, roosan, tummapinkin, turkoosin ja okran sävyjä. Sen nuo kirjojen tilkkugurut minulle opettivat, että valitsin työhön sekä tummia että vaaleita tilkkuja ja Kaffe Fassettin neuvon mukaan myös muutaman "virhetilkun". Tässä ne virheet ovat vaaleansininen, kirkkaanpunainen ja vaaleanvihreä. Aika hyvät neuvot, sillä lopputulos on mielenkiintoinen mutta silti jotenkin tasapainoinen sattumanvaraisesta tilkkuasettelusta huolimatta. Suunnilleen puolet kankaista oli jäännöspaloja aiemmista ompeluista, mutta iso pino uusiakin kankaita tarvittiin tämän kokoiseen peittoon (n. 220x230cm). Suurin osa kankaista on Tildaa, sillä olen niihin aivan rakastunut.



Reunakaitaleeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen ihan puhtaanvalkoisen. Se raikastaa mielestäni peiton ilmettä hyvin.











Auts! Missä sormustin?
Tikkasin peiton käsin muliinilangoilla.  Se oli vielä ihan hyvä idea, mutta sitten arviointikykyni petti aika täydellisesti. Päätin nimittäin tikata myös peiton reunan käsin, jotta tikkipistot antaisivat siihen jotain jujua. Voi sormenpääparkojani! Mutta kun homman olin kerran aloittanut, päätin sen myös sisulla pistellä loppuun asti.



Peiton alta löytyy ripaus IKEAlaista romantiikkaa ;)
Aikaa peiton tekemiseen kului jotakuinkin viikon verran, niinkuin luomistyöhön tuppaa paremmissakin piireissä kulumaan. Eli pari iltaa leikkelin tilkkuja, kolmantena päivänä ompelin ne yhteen, pari seuraavaa päivää tikkailin vanua kiinni ja yhden päivän tikkasin reunaa kyyneleet silmissä. Seuraavan päivän lepäsin esikuvani esimerkin mukaan, sillä näin, että peitto oli hyvä.


39 kommenttia:

  1. aivan ihana päiväpeitto! kauniisti sointuvat värit.

    VastaaPoista
  2. aivan I H A N A peitto! ihanat värit ja tarkkaa työtä.

    VastaaPoista
  3. Mielettömän kaunis!!! Upea kerrassaan!!!

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava! Todella kaunis värimaailma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Halusin siihen juuri ne värit, jotka nyt sykähdyttävät :) (Vähän kyllä kysäisin myös miehen mielipidettä, joka onneksi oli samoilla linjoilla...)

      Poista
  5. Todella ihana peitto. Ihailen kyllä suuresti kaikkia, jotka osaavat käsin ommella nuin suoraa tikkiä!

    VastaaPoista
  6. Kaunis! Ja on siinä ollut hommaa, kun on käsin tikannut... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä siinä oma aikansa menee, mutta on se helpompaakin kuin parisängynpeiton rullaaminen ompelukoneen ympärillä...

      Poista
  7. Tosi kaunis peitto, kyllä sitä kelpaa nyt ihailla ja tikkauskin kannatti vaikka sormet kärsii, tiedän kokemuksesta...tikkailen kans ilman sormustinta ja voi että se sattuu kun neula alkaa mennä joka kerta ihosta läpi, aiai!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ja nyt alkaa jo tunto palautua etusormeen, joten mitään pysyviä taisteluvammoja ei syntynyt ;)

      Poista
  8. Kaunis peitto ja aivan ihastuttava tuo ensimmäinen "fiilistelykuva"!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sarita! Eka kuva on kyllä jotenkin postikorttimainen. Ajatella, että sellainenkin tunnelma syntyy meidän rönttöiseltä takapihalta :D

      Poista
  9. Todella ihana peitto!! Värit ovat juurikin sopivan "keräillyn" näköiset ja silti harmoninen kokonaisuus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä, että peitto näyttää summittaiselta :)

      Poista
  10. Upea peitto ja viikossa! :O Mie olen tehnyt tytöille tilkkupeittoja jotain kolme vuotta... Ei kohta ehkä enää edes kelpaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus projektit tuppaa venymään... Mutta tälle oli tarvetta ja aikataulu, josta ei parennut lipsua.

      Poista
  11. Se on niin kaunis että ei ihme jos tulee kyyneleet silmiin! Ja ei noin nopeaa tilkkupeittoa ole olemassakaan. Itse tein joskus yhden parisängyn peiton muutamassa viikossa, mutta se menikin lahjaksi. Omaan sänkyyn tuleva peitto on ollut jo vuosia kesken - pitäisiköhän kaivaa se esiin nyt heti, sinun peittosi innnoittamana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! Kiva jos tämä peitto inspiroi saattamaan oman projektin loppuun :)

      Poista
  12. Aivan ihastuttava peitto! Todella kaunis ja ihanaa, että olet tikkaillut käsin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, NorppaStiina! On ihanaa tikkailla käsin - mutta ei reunakantteja...

      Poista
  13. Onpa suloinen!! Minusta parisängyn peiton tekeminen tilkuista olisi ihana juttu, ja se on viipyillyt harkinta-astella jo monia vuosia.. siellä vaan tuntuu pysyvänkin, sillä jotenkin aloittamiseen on kauhea kynnys. Olen kokenut pienemmätkin peitot niin kovatöisiksi.

    VastaaPoista
  14. Ihana! Ihan täydellinen! Sopisi meidänkin sänkyyn! ;)

    VastaaPoista
  15. Oh, vau, mikä peitto! On siinä ollut hommaa.

    VastaaPoista
  16. Ihana! Tällainen olisi tervetullut myös meille. :)

    VastaaPoista