Tilkkutäkki

Saanko esitellä pitkään suunnitellun ja vähän nopeammin toteutetun parisängynpeittomme? Tämä tuli todella tarpeeseen, sillä edellisen tilkkupeittomme oli jälkikasvumme onnistunut tuhoamaan. (Se peitto oli toteutettu pitkälti kierrätysmateriaalista, joten osa tilkuista oli melko ohutta kangasta. Pariin tilkkuun tulikin ajan saatossa pieni reikä, kun täkki osui johonkin terävään tuuletusreissulla. Sitten meille syntyi kaksi uteliasta pikkuvintiötä, jotka löysivät pienillä sormillaan reikien sisältä ihanaa vanua. Ihmettelin muutaman kerran, mistä kummasta makkarin lattialle ilmestyy vanutolloja, kunnes peitto alkoi muistuttaa reikäjuustoa. En onnistunut enää pelastamaan sitä korjaamalla, joten tuli uuden peitteen aika.)

Selailin pitkin kevättä ja kesää monia inspiroivia tilkkukirjoja kivan blokkimallin löytämiseksi. Lopulta kuitenkin päädyin jälleen kerran tähän yksinkertaiseen neliöblokkiin, joka on omaan silmääni aina vaan se kaikkein kaunein. Se on niin selkeä, että kivat kankaat pääsevät siinä edukseen. 

Halusin värimaailmaksi ruskean, roosan, tummapinkin, turkoosin ja okran sävyjä. Sen nuo kirjojen tilkkugurut minulle opettivat, että valitsin työhön sekä tummia että vaaleita tilkkuja ja Kaffe Fassettin neuvon mukaan myös muutaman "virhetilkun". Tässä ne virheet ovat vaaleansininen, kirkkaanpunainen ja vaaleanvihreä. Aika hyvät neuvot, sillä lopputulos on mielenkiintoinen mutta silti jotenkin tasapainoinen sattumanvaraisesta tilkkuasettelusta huolimatta. Suunnilleen puolet kankaista oli jäännöspaloja aiemmista ompeluista, mutta iso pino uusiakin kankaita tarvittiin tämän kokoiseen peittoon (n. 220x230cm). Suurin osa kankaista on Tildaa, sillä olen niihin aivan rakastunut.

Reunakaitaleeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen ihan puhtaanvalkoisen. Se raikastaa mielestäni peiton ilmettä hyvin.

Auts! Missä sormustin?

Tikkasin peiton käsin muliinilangoilla.  Se oli vielä ihan hyvä idea, mutta sitten arviointikykyni petti aika täydellisesti. Päätin nimittäin tikata myös peiton reunan käsin, jotta tikkipistot antaisivat siihen jotain jujua. Voi sormenpääparkojani! Mutta kun homman olin kerran aloittanut, päätin sen myös sisulla pistellä loppuun asti.

Peiton alta löytyy ripaus IKEAlaista romantiikkaa ;)

Aikaa peiton tekemiseen kului jotakuinkin viikon verran, niinkuin luomistyöhön tuppaa paremmissakin piireissä kulumaan. Eli pari iltaa leikkelin tilkkuja, kolmantena päivänä ompelin ne yhteen, pari seuraavaa päivää tikkailin vanua kiinni ja yhden päivän tikkasin reunaa kyyneleet silmissä. Seuraavan päivän lepäsin esikuvani esimerkin mukaan, sillä näin, että peitto oli hyvä.