"Äiti, haluaisin sellaisen pipon, jossa olisi kissa, jolla olisi..."

Sain tilauksen talvipiposta. Tällä asiakkaalla oli hyvin selvät sävelet sen suhteen, millainen pipon tulisi olla. Asiakas istui viereisellä tuolilla, kun piirsin pipon kuvaa ja hän ohjasi jokaista kynänvetoa. Ennen piirtämisen aloittamista oli selvää, että pipoon tulisi kissa. Tämä ei varmaankaan yllätä ketään, joka kyseisen neidin tuntee.

"Se kissa olisi harmaa ja sillä olisi musta kuono. Kissan korvat olisivat vaaleanpunaiset ja sillä olisi siniset silmät niinkuin minullakin."

Kuva sai hyväksynnän ja sitten pääsimmekin kaivelemaan tilkkulaatikosta sopivia sävyjä. Äiti ryhtyi ompelemaan ja tyttö sai tehtäväksi siivota sillä välillä huoneensa. Pipo on nyt valmis, mutta huone on edelleen kuin pommituksen jäljiltä. Aika huono diili...

Lupauduin myös toiseen lapsen esittämään toiveeseen. Eräs pieni poika tuli kysymään, voisinko ommella hänelle pipon, jossa olisi koira. Tietenkin voin! Sitten (minä onneton) menin kysymään tarkennusta, millainen koira pojalla on mielessä. Vastaus tuli nopeasti ja miettimättä: "Buldoggi!"

Tunnen melko huonosti koirarotuja, joten jouduin kotona tarkistamaan Googlesta, mihin liemeen itseni olin laittanut. Ja melkoinen liemi se olikin... 

Mutta koko puuha oli todella vaivan arvoinen, sillä pienen pojan ilme pipon nähtyään painui kyllä ikiajoiksi muistiini! "En riisu tätä edes yöllä!" 

Tilauksesta ompelin myös nallepipot pienille sisaruksille.

 Ja monenmoista elukkaa toiseen perheeseen.