Tällä viikolla aurinko on muistutellut ihan päivittäin hellehattujen tarpeellisuudesta täällä Keski-Suomessa. Sen sijaan, että olisin naureskellut auringon kanssa pihamaalla, olen surrutellut pinon herttaisia hellehattuja ja reteitä lätsiä. Hellehattuihin käytin niitä ohuiksi ja pehmoisiksi kuluneita tyynyliinoja ja lätsiin vahvempia pöytäliinoja ja verhoja. Kierrätettyjä siis koko sakki.
Hellehatun kaavan piirtelin jo viime kesänä, kun tytöt protestoivat leuan alle solmittavia hattuja. Siitä enemmän täällä (klik). Lätsän kaavoitin nyt, kun piti saada poikasillekin sopiva malli.
Hatut löytyvät puodista: http://www.teelikamentten.fi/2013/05/hellehatut-ja-latsat.html
Minä nauran auringolle.
Sekin nauraa.
On tyhmää nauraa auringolle.
Isä ja äiti ja eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko.
- Uuno Kailas -
Onpas mukavan näköisiä hattuja, itse en VIELÄKÄÄN ole saanut aikaiseksi, vaikka kankaita tuolla odotteleekin ;) Ja aivan ihana tuo nauran auringolle runo, ihan huippu!
VastaaPoistaRyhtyminen on usein vaikeinta :)
PoistaOpin tuon runon lapsena isältä ja siitä lähtien olen naureskellut auringolle :D