Voi, kunpa osaisin lentää!

Joustofrotee on lempimateriaalini vaatteissa. Siis valmiissa vaatteissa. Ommellessa en tykkää yhtään siitä nukkapalleroiden määrästä, joka leviää lasten jaloissa ympäri kotia. Tähän Lentäjän poika -froteeseenkin ihastuin ensi näkemältä. Hankin kangasta pienen pätkän ajatuksena tehdä toiselle tytöistä huppari ja toiselle jämistä ehkä liivimekko.

Ajatus kuitenkin muuttui ihan täysin, kun pyörittelin kangasta käsissäni: tästä tulee varmasti mekko molemmille! Vaikka kuvio on suurta, halusin Lentäjän pojasta vain taivaan ja yksivärisestä alaosan maaksi tai vedeksi. Piirtelin kaksi tyttöä aplikointikuviksi. Toinen seisoi ilmapallo kädessään ja toinen heilutti lentokoneelle, mutta sitten luontoni ei antanutkaan periksi tehdä ihmishahmoille valkoista ihoa lentäjän malliin, joten minun täytyi muuttaa vähän suunnitelmia. Ja koska pienempi neitokainen rakastaa TI-TI-nallea ja isompi kissoja, valitsin hahmot sen mukaan.

 Nalle pääsi pitelemään ilmapalloa alkuperäistä suunnitelmaani mukaillen.

Kissaa piirrellessäni vanha lastenloru alkoi soida päässäni ja piirsinkin kisun kiipeämään tikapuita pitkin taivaaseen. Olin jo piirtänyt malliin tikapuut, kun huomasin tämän vanhan Metsolan raitafroteen olevan tikkaat jo itsessään.

Mekon alle ompelin vielä pilvitrikoosta paidat.

Tuli tosi mieluiset setit tytöille. Jes!