Torkkupeitto jokapojalle

Puolisoni ei pukeudu Teelikamentteniin vaan Marimekon Jokapoikaan. Ehkä hitusen siksi, että Teelikamenttenilla ei ole miesten mallistoa... Ostin ensimmäisen, kelta-oranssin Jokapojan miehelle seurusteluaikanamme ja hän tykästyi siihen kovasti. Jopa niin paljon, että juuri muita kuin Jokapoikia hän ei enää käytäkään. Ihanan suomalainen unkarilainen.

Paidat ovat omastakin mielestäni kivoja, sillä ne käyvät niin arkeen kuin pieneen juhlaankin eikä Jokapojassa näytä koskaan yli- tai alipukeutuneelta. Kätsyä. Huonompi juttu on sitten se hinta ja laadun jatkuva huononeminen. Uutena hankituista paidoista tuppaa menemään kyynärpäät puhki nopeasti. Vanhat kirppispaidat kestävät paremmin ja niissä periksi antavat ensiksi kaulukset. Kyynärpotilaspaidoista olen leikannut hihat poikki ja tehnyt niistä kesäpaitoja. Kauluspotilaille en ole keksinyt uutta muotoa miehen vaatteena.

Olen nyt muutaman vuoden ajan jemmannut rikkinäisiä paitoja ajatusena antaa niille uusi elämä jossakin tilkkutyössä. Tietokonelaukun ompelin miehelle joululahjaksi sinisävyisistä raitapaidoista viitisen vuotta sitten ja joihinkin muihinkin pieniin tilkkutöihin olen näitä aarteita välillä käyttänyt. Nyt päätin tehdä paidoista miehelle joululahjaksi torkkupeiton. Olisi niistä riittänyt parisängyn peitoksikin, mutta sellaiselle ei ole tarvetta, kun sitä virkaa hoitaa toissakesäinen tuotokseni (klik). Ja torkkupeittoa mies on vailla.

Leikkelin paidat reilun kokoisiksi neliöiksi ja huristelin yhteen peitoksi. Pähkäilin pitkään taustakangasta ja vuorivanun paksuutta istuskelemalla huushollimme kaikkien tilkkupeittojen alla vuoron perään. Lopulta pelkkä fleecetausta tuntui parhaalta vaihtoehdolta torkkupeittokäyttöön. Reunan huolittelin neutraalilla vinonauhalla, joka ei syö tilkkujen tehoa.

Tikkaamisen päätin toteuttaa paidoista ratkotuilla napeilla. Ensimmäistä nappia kokeilin kiinnittää ompelukoneella, mutta neula räsähti poikki heti, joten oli siirryttävä järempiin keinoihin: naisvoimaan.

Ei ole muuten mikään pikkujuttu ommella nappeja käsin tilkkutöiden saumakohtiin. Auts! Onnistuin saamaan kerran jopa pistoksen parsinneulan tylpästä päästä. Siinäpä sitten jatkoin ompelua laastaritollo peukalonpäässä. Muutama jakso Frendejä kului rattoisasti, kun ompelin peittoon napit. Mutta lopputuloksesta tuli kiva ja toivottavasti saajalleen (yhtä) mieluinen.