torstai 19. joulukuuta 2013

Torkkupeitto jokapojalle


Puolisoni ei pukeudu Teelikamentteniin vaan Marimekon Jokapoikaan. Ehkä hitusen siksi, että Teelikamenttenilla ei ole miesten mallistoa... Ostin ensimmäisen, kelta-oranssin Jokapojan miehelle seurusteluaikanamme ja hän tykästyi siihen kovasti. Jopa niin paljon, että juuri muita kuin Jokapoikia hän ei enää käytäkään. Ihanan suomalainen unkarilainen.

Paidat ovat omastakin mielestäni kivoja, sillä ne käyvät niin arkeen kuin pieneen juhlaankin eikä Jokapojassa näytä koskaan yli- tai alipukeutuneelta. Kätsyä. Huonompi juttu on sitten se hinta ja laadun jatkuva huononeminen. Uutena hankituista paidoista tuppaa menemään kyynärpäät puhki nopeasti. Vanhat kirppispaidat kestävät paremmin ja niissä periksi antavat ensiksi kaulukset. Kyynärpotilaspaidoista olen leikannut hihat poikki ja tehnyt niistä kesäpaitoja. Kauluspotilaille en ole keksinyt uutta muotoa miehen vaatteena.


Olen nyt muutaman vuoden ajan jemmannut rikkinäisiä paitoja ajatusena antaa niille uusi elämä jossakin tilkkutyössä. Tietokonelaukun ompelin miehelle joululahjaksi sinisävyisistä raitapaidoista viitisen vuotta sitten ja joihinkin muihinkin pieniin tilkkutöihin olen näitä aarteita välillä käyttänyt. Nyt päätin tehdä paidoista miehelle joululahjaksi torkkupeiton. Olisi niistä riittänyt parisängyn peitoksikin, mutta sellaiselle ei ole tarvetta, kun sitä virkaa hoitaa toissakesäinen tuotokseni (klik). Ja torkkupeittoa mies on vailla.


Leikkelin paidat reilun kokoisiksi neliöiksi ja huristelin yhteen peitoksi. Pähkäilin pitkään taustakangasta ja vuorivanun paksuutta istuskelemalla huushollimme kaikkien tilkkupeittojen alla vuoron perään. Lopulta pelkkä fleecetausta tuntui parhaalta vaihtoehdolta torkkupeittokäyttöön. Reunan huolittelin neutraalilla vinonauhalla, joka ei syö tilkkujen tehoa.

Tikkaamisen päätin toteuttaa paidoista ratkotuilla napeilla. Ensimmäistä nappia kokeilin kiinnittää ompelukoneella, mutta neula räsähti poikki heti, joten oli siirryttävä järempiin keinoihin: naisvoimaan.

Ei ole muuten mikään pikkujuttu ommella nappeja käsin tilkkutöiden saumakohtiin. Auts! Onnistuin saamaan kerran jopa pistoksen parsinneulan tylpästä päästä. Siinäpä sitten jatkoin ompelua laastaritollo peukalonpäässä. Muutama jakso Frendejä kului rattoisasti, kun ompelin peittoon napit. Mutta lopputuloksesta tuli kiva ja toivottavasti saajalleen (yhtä) mieluinen.

17 kommenttia:

  1. On kyllä kaunis. Kävis hyvin seinävaatteeksikin. :)

    VastaaPoista
  2. Ihan huikean ihana!!!
    Aika monen monta ihanaa väriä (=paitaa) olet peittoon saanut menemään!
    -H-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niinpä! Näitä paitoja on meillä ollut aika monessa värissä. Kelta-oranssi ja limenvihreä ovat vielä käytössä lyhennetyillä hihoilla, joten niistä sain peittoon vain makupalan :)

      Poista
  3. Oi. Jospa meilläkin mies innostuisi vielä noista "nappipaidoista". Pikkupojille olenkin noita koittanut ostaa ja teettää ompelijalla niistä vanhoista aina monessa värissä.
    Kauluspotilaista voi leikata kauluksen irti ja tehdä ns. riihipaidan. Eli siihen tulee kaulukseen vain kanttaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo riihipaita! Täytyykin joskus näyttää miehelle kuvia, josko innostuisi siitä mallista :)

      Poista
  4. upea! :) täällä blogissa on vaikka mitä ihania juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tervetuloa lueskelemaan toistekin :)

      Poista
  5. MInkä kokoisia nuo tilkut ovat, joita peitossa käytit?
    Aioin itsekin tehdä vastaavan, vaikkakin lapselle päiväpeitoksi. Paitoja olen kerännyt tähän tarkoitukseen jo vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tähän peittoon leikkelin tilkut 20 x 20 cm kokoon.

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksestasi! Meille saapuu huomenna uus junnusänky ja siihen teen peiton! Tosi nätti toi sun tekemä!

      Poista
    3. Päiväpeitto on valmis ja hieno siitä tuli! Käytin 15x15 tilkkuja. Kiitos innostuksesta ja esimerkistä!

      Poista