Perhosen siivin

Lime joustofrotee, kirkkaat kukat ja keveät perhoset. Mieli karkaa tämän tunikan myötä kesäiselle niitylle. Tunika syntyi tilaustyönä asiakkaan toiveen mukaan ja sen aihe on kuvan kepeydestä huolimatta koskettava. Tunikan perhoset nimittäin kuvaavat tuonpuoleiseen siirtyneitä rakkaita, jotka ovat läsnä sydämissä, mutta samalla niin kaukana. Kukat kurottavat kohti taivasta, mutta juuret ovat tiukasti mullassa. Kaiken murheen keskellä kaunis niitty kuvastaa kuitenkin toivoa.

♥

Perhosista saan aasinsillan tyttöjeni uusimpaan harrastukseen. Käytin nimittäin ikivanhan Berninani - sen ensimmäisen ihka oman ompelukoneeni - huollossa. Moottorin hihna oli aivan kulunut eikä liikkeelle lähtö onnistunut ilman käsipyörästä avittamista. Varaosa onneksi vielä löytyi ja nyt kone kehrää jälleen tuttuun tapaansa. Vanhan koneen pyöreät muodot ovat niin kauniit! Liimasin kylkeen vielä pari perhos- ja ötökkätarraa ja oi voi, miten nätti siitä tulikaan. Tämä konevanhus saa asustaa meillä varakoneena niin kauan kuin siinä henki pihisee. Sillä uskallan tyttöjen antaa harjoitella ompelemisen taitoa ilman pelkoa koneen hajoamisesta. Ja kyllä he harjoittelevatkin.

"Äiti, tämä oli kivoin päivä I-K-I-N-Ä!"

Onhan noita koneita. Tykkään Aurorastani ja meistä on tullut oiva työpari. Myös Pfaffin saumurini on kelpo peli. Peittarinkin hankin viimein joulutauolla ompelupöytää ahtauttamaan. Hyviä apureita kaikki kolme, mutta kuinkahan moni niistä jaksaa puurtaa vielä yli 40 vuoden jälkeenkin? Ja ulkonäössäkin häviävät vanhalle rouvalle mennen tullen. Ei auttaisi edes perhostarrat.