Satuhuppari 3.0

Muistatteko vielä tämän froteehupparin? Entä tämän? Toisen hupparin valmistumisesta asti mielessäni on pyörinyt samanlaisen hupparin tekeminen myös itselleni. Tarvittiin reilun vuoden verran jahkailua, passiivista suunnittelua, froteetilkkujen säästelyä sekä lempivärien ja -kuosien pohdintaa.

Seuraava vaihe oli jo totista työtä: joustofroteetilkkujen leikkelyä reunoista rullaantuvista jemmatilkuista, imurointia, kaavanpiirtelyä, tilkkujen asettelua, imurointia, tilkkujen saumurointia, imurointia ja lopuksi hurautuksena huppari valmiiksi. Mainitsinko jo imuroinnin?

Halusin tehdä huppariin samanlaisen vinon kietaisuyläosan kuin lasten huppareissa.

Kaavan piirtelin lakanalle tunikakaavani pohjalta. Leikkasin kaikki kaavakappaleet lakanasta, sovitin lakanaversiota itselleni ja sitten käytin kaavakappaleita mallina tilkkupinnoille. En siis ommellut tilkuista isoa kangasta vaan kaavakappaleiden kokoiset palat. Näin hukkatilkkujen määrää pystyi hieman säästelemään ja myös tilkkuja sommittelemaan niin, ettei samoja kuoseja tulisi vierekkäin valmiissa takissa.

Huppari on kokonaan vuoritettu trikoolla, joten saumat eivät paina. Huppari on myös tosi lämmin. Juuri sopiva näin kevättakin korvikkeena ja toivottavasti mukava myös viileinä kesäiltoina.

Jos olisin tehnyt hupparin vielä viime syksynä, olisin valinnut samankaltaiset värit kuin lasten huppareissa. Nyt olen kuitenkin ihastunut violettiin ja muutenkin astetta kirkkaampiin väreihin, joten jätin ruskeasävyiset tilkut säkkiin. Yllätin myös itseni valitsemalla mukaan ripauksen mustaa ja harmaata tasapainottamaan väri-iloa. Niitä värejä ei olisi aiemmin väripaletistani löytynyt lainkaan.

Hiippahuppu!