Satuhuppari 2.0

Viime kesänä keksin ommella joustofroteetilkuista viileiden kesäpäivien satuhupparin. Voi että siitä tuli silloin kiva! Tilkkupussini ei ole noista ajoista huventunut milliäkään, vaan aivan päinvastoin! Nyt oli siis aika ommella uusi tilkkuhuppari - varsinkin kun toisellekin käyttäjälle tarvittiin omansa. Viimekesäinen 98cm takki mahtui kyllä vielä 104cm pitkälle esikoiselle, mutta se annettiin kuitenkin pikkusiskolle. Ja tilalle ompelin uuden 104cm hupparin. Viimeksi käyttämäni kaava oli isonnettu lehden suurimmasta koosta (92cm), joten päätin tällä kertaa kokeilla samasta Ottobren lehdestä (04/2006) vastaavantyyppistä isompaa mallia. Ei olisi pitänyt! Tämä malli on turhan leveä ja jouduin valmiista takista pienentämään olkasaumaa useita senttejä. Jotta muistutukseksi itselleni: ei enää tätä isompien kaavaa meille!

Näiden tilkkuhuppareiden teko on melkoisen aikaavievää puuhaa kaikkinensa. Eilen sain idean huppariompelusta alkuiltapäivästä ja puuhailin sitä vähän väliä ihan iltaan asti. Silla tavalla tosin ompelen aina: sauman verran hurauttelemalla ja sitten keittiöön kastiketta hämmentämään. Välillä ommellessakin sylissäni istuu pikkunapero.

Tilkut leikkasin tällä kertaa 11x11cm kokoisiksi, jolloin ne sopivat hyvin kaavoihin. Tilkkuja ja sitä myöten vaivaa säästääkseni ompelin tilkuista vain kaavojen kokoisia levyjä ison palan sijaan. Siten myös sain hieman varottua samanlaisten tilkkujen osumista vierekkäin valmiissa hupparissa. Tilkkuja tähän huppariin tarvittiin suunnilleen 100. Ilahduttavaa on, että tähän saa tuhottua niitä pieniä kankaanjämiä ja lopputulos on varmasti vekkuli. Omasta hamstraustavastani kertoo jotain se, että pussissani oli iso kasa sellaisia froteetilkkuja, joista ei saanut leikattua edes 11cm:n neliötä. Pitäisiköhän sellainen silppu suosiolla vain hävittää?

Hupparin sisäpuoli on trikoota, jotta tilkkujen saumat eivät tunnu ikäviltä. En alkanut pohtimaan, miten hupparista saisi kaikki saumat piiloon, vaan ompelin kaiken kaksinkertaisista kankaista ja jätin saumat tylysti näkösälle, kuten tavallisessa yksinkertaisessakin hupparissa olisi. Ainoastaan hupun ja kauluksen saumat ompelin piiloon.

Kävimme testaamassa hupparit ulkona, kun siellä oli aivan täydellinen kastematokeli. Isomman tytön sormi ei edes ehtinyt näyttämään kaikkia matoja sitä mukaa, kun hän niitä huomasi :D Pienempää eivät juuri madot kiinnostaneet, kun kerta vesilätäkköjä oli joka paikassa.

Tykkään enemmän tuon pienemmän hupparin värimaailmasta. Kuluneen vuoden aikana olen ilmeisesti käyttänyt kirkkaampia värejä - ainakin tilkuista päätellen.