perjantai 18. toukokuuta 2012

Satuhuppari 2.0


Viime kesänä keksin ommella joustofroteetilkuista viileiden kesäpäivien satuhupparin. Voi että siitä tuli silloin kiva! Tilkkupussini ei ole noista ajoista huventunut milliäkään, vaan aivan päinvastoin! Nyt oli siis aika ommella uusi tilkkuhuppari - varsinkin kun toisellekin käyttäjälle tarvittiin omansa. Viimekesäinen 98cm takki mahtui kyllä vielä 104cm pitkälle esikoiselle, mutta se annettiin kuitenkin pikkusiskolle. Ja tilalle ompelin uuden 104cm hupparin. Viimeksi käyttämäni kaava oli isonnettu lehden suurimmasta koosta (92cm), joten päätin tällä kertaa kokeilla samasta Ottobren lehdestä (04/2006) vastaavantyyppistä isompaa mallia. Ei olisi pitänyt! Tämä malli on turhan leveä ja jouduin valmiista takista pienentämään olkasaumaa useita senttejä. Jotta muistutukseksi itselleni: ei enää tätä isompien kaavaa meille!

Näiden tilkkuhuppareiden teko on melkoisen aikaavievää puuhaa kaikkinensa. Eilen sain idean huppariompelusta alkuiltapäivästä ja puuhailin sitä vähän väliä ihan iltaan asti. Silla tavalla tosin ompelen aina: sauman verran hurauttelemalla ja sitten keittiöön kastiketta hämmentämään. Välillä ommellessakin sylissäni istuu pikkunapero.

Tilkut leikkasin tällä kertaa 11x11cm kokoisiksi, jolloin ne sopivat hyvin kaavoihin. Tilkkuja ja sitä myöten vaivaa säästääkseni ompelin tilkuista vain kaavojen kokoisia levyjä ison palan sijaan. Siten myös sain hieman varottua samanlaisten tilkkujen osumista vierekkäin valmiissa hupparissa. Tilkkuja tähän huppariin tarvittiin suunnilleen 100. Ilahduttavaa on, että tähän saa tuhottua niitä pieniä kankaanjämiä ja lopputulos on varmasti vekkuli. Omasta hamstraustavastani kertoo jotain se, että pussissani oli iso kasa sellaisia froteetilkkuja, joista ei saanut leikattua edes 11cm:n neliötä. Pitäisiköhän sellainen silppu suosiolla vain hävittää?

Hupparin sisäpuoli on trikoota, jotta tilkkujen saumat eivät tunnu ikäviltä. En alkanut pohtimaan, miten hupparista saisi kaikki saumat piiloon, vaan ompelin kaiken kaksinkertaisista kankaista ja jätin saumat tylysti näkösälle, kuten tavallisessa yksinkertaisessakin hupparissa olisi. Ainoastaan hupun ja kauluksen saumat ompelin piiloon.



Kävimme testaamassa hupparit ulkona, kun siellä oli aivan täydellinen kastematokeli. Isomman tytön sormi ei edes ehtinyt näyttämään kaikkia matoja sitä mukaa, kun hän niitä huomasi :D Pienempää eivät juuri madot kiinnostaneet, kun kerta vesilätäkköjä oli joka paikassa.


Tykkään enemmän tuon pienemmän hupparin värimaailmasta. Kuluneen vuoden aikana olen ilmeisesti käyttänyt kirkkaampia värejä - ainakin tilkuista päätellen.

22 kommenttia:

  1. voi kuinka ihana!!! kyllä olet kärsivällinen ihminen :)

    VastaaPoista
  2. Ihan syötävän suloiset molemmat hupparit!! Sopii niin hyvin ruskeiden housujen ja kumpparien kaveriksi!

    VastaaPoista
  3. aivan mielettömän ihana, pitäis ommella myös jotain samanlaista. ja täällä myös jokuinen hamstraaja, tilkkuja kun tilkkuja pussit pursua, en edes kehtaa sanoa mitä on pienin vaikka niitä aika-ajoin aina lasten kerhoihiin vien...

    VastaaPoista
  4. Tosi kivoja tilkkuhuppareita. Tämähän vois olla kiva vuotuinen tapa ikuistaa kangaskuosit menneeltä ajalta. Sitten kaikki vois jemmata hyvään talteen niin, että lapset saa aikuisena ihastella/kauhistella, mitä niiden päälle on joskus puettu! :D

    VastaaPoista
  5. Aivan ihania kumpikin! Ihastelin jo taannoin ensimmäistä ja suunnittelin tekeväni oman, mutta mutta... Eipä ole näkynyt, vaikka materiaalia kyllä olisi. Jotenkin pelkään niitä saumoja edelleen. Pitäisi vain kokeilla! :)

    VastaaPoista
  6. Ihanat, molemmat. Multakin löytyis varmaan paljon tilkkuja mistä ei sais ton kokosia ruutuja leikattua, eihän sitä kaikkea voi roskiin heittää :D

    VastaaPoista
  7. Kun esittelit ekan hupparin viime kesänä, menin samoin tein tonkemaan kankaitani ja etsimään tilkkuja. Eipä löytynyt tarpeeksi. Yhä edelleen tuo on tosi ihana idea, pakko varmaan jostakin ruveta kyselemään tilkkuja:D
    Nina

    VastaaPoista
  8. Hupparit ovat huikeat! Laitan idean hautumaan sillä tilkkuja löytyy minultakin :D

    VastaaPoista
  9. Aivan ihanat:) Muistan minäkin tuon viimekesäisen suloisen tilkkuhupparin ja miten ajattelin jo tuolloin, että osaisinpa/jaksaisinpa itsekin... Suloisia kuvia muutoinkin:)
    Itse muuten olen säilönyt ihan pieniäkin tilkkusia ajatuksena, jospa saisin joskus sen pehmofantin ommeltua ja niistä siihen täytettä...

    VastaaPoista
  10. Ihanat kuvat lapsistasi! Ja hupparit ovat tietysti upeat. Minäkään en ole tilkkuvaatetta saanut tehtyä, vaikka silloin aikoinaan ihastelin sitä ensimmäistä huppariasi. En ole itse käyttänyt kovin paljoa joustofroteita, joten niistä ei tilkkuja olisi läheskään riittävästi, mutta trikoosta, velourista tai collegesta pitäisi joskus oikeasti kokeilla jotain vastaavaa.

    VastaaPoista
  11. Tehdessäni tilkkupeittoa mietin, että niistähän saisi tehtyä monta metriä kangasta. Mutta se jäi toteuttamatta, kun jäin arpomaan, että voisiko siitä kuitenkaan tehdä mitään. Näemmä voi, eli ehkäpä vielä joskus toteutan idean. Tulisi kankaat ainakin käytettyä todella tehokkaasti.

    VastaaPoista
  12. Ooh, miten ihania! Älyttömän hyvä idea, kun minusta juuri noille joustavien kankaiden tilkuille on niin vaikea keksiä mitään järkikäyttöä. Ja tuo oli hyvä idea, että teksi vastaavan joka vuosi, niin saisi kivasti muistoon, minkälaisene värimaailmaan on kunakin vuonna lapsensa pukenut.

    VastaaPoista
  13. Hupparit näyttävät livenäkin aivan mahtavilta! Ihastelin ikean leikkipaikan vieressä niitä juuri. Mies kysyi miksi en sanonut mitään, mutta ujopiimä iski ja tyydyin vain ihastelemaan :)

    VastaaPoista
  14. Kiitos jälleen kaikista ihanista kommenteista! Ja olipas kiva lukea, että näin moni muisti tuon viimekesäisenkin tilkkutakin :)

    VastaaPoista
  15. Mahtava idea! Pikkasen täs meni varmaan aika, mut lopputulos on sen arvoinen. Ja käyttäjille kelpaa :)

    VastaaPoista