Tilkkuja pöydälle

Olohuoneemme pöytä on ollut jo pitkään vailla liinaa. Innostuin kokoamaan siihen retrotilkuista oikein syksyisen väripläjäyksen. Nappasin vinoneliöistä koostuvan mallin Kaffe Fassettin Tilkkutöitä-nimisestä kirjasta, kun siihen sai hyötykäytettyä tosi pienetkin tilkut. Pääosin materiaalina on pieniä tyynyliinoja sekä muista ompeluista yli jääneitä pikkutilkkuja. Suurimman osan kankaista olen haalinut kirpputoreilta, osa on mummuni vanhoista verhoista ja osa ystävän aarrekätköistä.

Mallin pohjana on neljästä pikkuneliöstä koostuva neliö, joten minimissään tarvitsin yhtä kuosia vain kahden pienen neliön verran. Fassett ohjeisti valitsemaan työn kankaat seuraavasti: "Ensimmäinen ryhmä koostuu erilaisista punaisista, tomaatista vadelmaan ja magentaan sisältäen muutaman "virheellisen" oranssin. Toisessa ryhmässä on erilaisia vihreitä, pullonvihreästä salviaan ja pehmeään snivihreään unohtamatta turkooseja ja tummansinisiä "virhetilkkuja"." Kyseinen herra parkaisisi luultavasti kauhusta, jos näkisi minun kangasvalintani tähän työhön. Valitsin ilmeisesti pelkästään niitä "virhetilkkuja". :D

Tikkasin peiton tuollaisella koukerokuviolla aina kelta-punaisten tilkkujen rivistä. Lisäksi tikkasin suoran ompeleen kehyskaitaleen viereen. Alunperin aioin laittaa liinaan ohuen vanun, kuten alkuperäisessä ohjeessakin, mutta paikallisen kangaskaupan heikon valikoiman vuoksi päädyin jättämään vanun vallan pois. Laitoin sen sijaan taustakankaaksi paksun flanellin, joka toi tarvittavaa muhkeutta ilman liikaa paksuutta. Kanttasin reunan itse kierrätyskankaasta leikkaamallani ruskealla vinonauhalla ja kiinnitin sen nurjalle käsin. Näin neuvoi Kaffe Fassett... Valmiin liinan koko on n. 220x140cm. Se kävisi siis yhtä hyvin vaikka sängynpeitteeksi, jos kyllästyn katselemaan sitä pöydällä.

Ihan nätti syksyliina siitä syntyi, mutta helpomminkin olisin sen voinut valmistaa. Listaan tähän muutaman jälkiviisauden lähinnä itselleni muistutukseksi tuleviin projekteihin:

- Tilkut kannattaa numeroida esim. maalarinteipin avulla, jotta ne eivät sekoile vääriin järjestyksiin ompeluvaiheessa. Itse ratkoin yhtä riviä useampaan kertaan, kun mokasin sen järjestyksen jotenkin. Eikä se koskaan asettunut ihan oikein...

- Jos haluaa kokeilla kuviotikkausta, se kannattaa toteuttaa aluksi johonkin ihan pieneen työhön. Oma ikivanha koneeni ei taida olla paras apuri hommaan ja tottumattomalle se oli tosi hankalaa. Rannekin kipeytyi ihan kiitettävästi.

- Kehyskaitaletta ei kannata leikata repimällä, varsinkaan jos se on ohueksi kulunutta kierrätyskangasta. Revitty reuna venyy ihan holtittomasti.