Koossa 44cm

Äitini pyysi minua ompelemaan tosi pienelle poikavauvalle muutaman pehmoisen vaatteen. Vauvan äiti tykkää väreistä, joten uskalsin valita vähän epävauvamaiset kankaat. Keskoskaavoja en käsityölehdistä montaa löytänyt. Jossakin Ottobren numerossa oli kyllä kietaisupaidan, liivimekon ja haalareiden kaavat, mutta niistä kaikki tuntuivat melko epäkäytännöllisiltä ihan pienelle ihmistaimelle. Se liivimekko olisi ollut kiva, mutta ei ehkä kuitenkaan tälle vauvalle sopiva ;)

Suuri Käsityölehden*) numerossa 4/2006 oli 44cm kietaisubodyn kaava ja sen sitten innokkaana piirsinkin. Epäkäytännölliset nauhat vaihdoin neppareihin, kuten kaikissa hyväksi koetuissa ostobodeissamme aikoinaan oli. Haarakappaleita ja hihojakin muotoilin mieleisimmiksi. Valmis body (tuo turkoosi pilvikuosinen) on ihan kiva, mutta tosi leveä! Ei siis kovin hyvä kaava. Siirsin tuon onnettoman kaavan sivuun ja piirsin oman version, josta ainakin silmämääräisesti tuli mittasuhteiltaan paljon parempi. Aikanaan varmaankin saan palautetta käytettävyydestä.

Housuiksi halusin kokeilla Ottobren Nunnu-kaavaa. Sillä on niin moni tehnyt hauskoja pöksyjä pienille vaippapepuille. Kaava ei kuitenkaan soveltunut  suoraan pienennettäväksi kokoon 44cm, sillä siitä olisi lyhentynyt lahkeet parisenttisiksi. Päätinkin sitten vain lainata ideaa haarakappaleesta ja piirtää tämänkin kaavan itse. Lahkeensuihin lisäsin resorit käyttöikää pidentämään ja vyötärölle ompelin oikein löysän resorin, jotta housut eivät varmasti purista pienen massua.

Olen lähiaikoina rakastunut yhteen pieneen, mutta sitäkin kätevämpään hankintaani:  Prymin nepparipihteihin! Aiemmin käytin vasaralla kiinnitettäviä neppareita, jolloin usein nepit kiinnittyivät väärin ja niitä sai sitten kiskoa sivuleikkureilla irti. Usein kankaaseen tuli samalla reikä, mikä olikin tosi mieleinen yllätys neppejä vaille valmiissa vaatteessa! Pihdit ostin itse asiassa jo elokuussa, mutta niilläkin nepit menivät usein väärin. Ja pihdeillä kiinnitettynä neppejä ei käytännössä saa enää irti lainkaan. Kummastelin huonoa nepitystaitoani, kunnes aloin tutkailla pihtejä tarkemmin. Niiden leuat eivät osuneetkaan aivan yhteen, vaan heittoa oli melkein millin verran. Ei siis ihme, että niiden kanssa meni hermot! Kävin näyttämässä pihtejä ostopaikassa ja sain uudet tilalle. Ja nyt siis viimein rakastuin! Pienellä puristuksella nepin saa kiinni resorikanttiinkin vaivattomasti eikä neppi varmasti irtoa.

*) Häiritseekö ketään muuta Suuren Käsityölehden mallivaatteissa kotikutoisuus ja epämääräisyys? Usein kuvien vaatteet ovat kuin alakoululaisen käsitöitä eivätkä tosiaan innosta itse kokeilemaan kyseisiä malleja. Varsinkin aplikaatiot ovat hirveitä. Mm. tuon aiemmin mainitsemani lehtinumeron keskosvaatteet olivat kauheita räpellyksiä. Ero esim. Ottobreen on valtava, mikä on harmi, sillä Suureen Käsityölehteenkin on piilotettuna tosi kivoja juttuja, jos ne vaan näkee kaiken sen räpellyksen alta...