Pipoja melkein meille kaikille

Pikkusiskon punaisen talvihaalarin kanssa pidettäväksi tein mäyräkoirapipon. Tyttö tykästyi pipoonsa kovasti, joten se on päässyt käyttöön jo syksyn kurahaalarinkin kanssa. Pipo ja kuva ovat tuttuun tapaan velouria ja koiran korva on irrallinen.

Itsellekin piti ommella yksi aikuisten Vekkuli. Värejä ja kuvaa ei tarvinnut kauaa miettiä.

Isosiskon sydänhaalari kaipaili myös pipoa ja tein sen sitten lähes haalarin kopiona. Sopivat värit löytyivät kangasvarastostani, mutta valitettavasti lilaa riitti vain sydämeen. Olisin tykännyt mieluummin korostaa asussa lilaa kuin pinkkiä, mikä ei ole suurin suosikkivärini. Mutta kivalta näytti kokonaisuus näinkin niinä muutamana talvipäivänä, jotka ehdimme kokea ennen syksyn paluuta.

Jos jollakulla on sama haalari ja kaipailee siihen pipoa, minulta löytyy materiaaleja vielä muutamaan tällaiseen sydänpipoon. Eli Teelikamenttenin kautta vaan yhteyttä, niin laitan Berninan surisemaan :)

Ja tilauksestakin on tullut ommeltua jälleen paljon pipoja. Kaikkia en aina muista kuvata ennen postitusta, mutta onneksi osan kuitenkin. Alarivin pipot ovat aikuisten mallia.

Vielä pitäisi ommella pipo myös iskälle, mutta kuvan valinta tuottaa vaikeuksia. Hän kun haluaisi mustan tai harmaan pipon ja kuvaksi jotain työhönsä liittyvää. Olenkin pähkäillyt, miten toteuttaisin klarinetin, saksofonin, nuottimerkin tai vaikka G-avaimen tuollaiseen tummaan pipoon. Eihän kuva edes erottuisi! Toisaalta tuollaisen läpällisen puupuhallinsoittimen aplikoiminen n. 8cm koossakaan ei lieemmälti innosta... Ehkä päädyn surauttamaan kuvattoman peruspipon.