Pikkuapinoita pikkuapinoille

Tämä apinakuosi kuului minulla kategoriaan "ihan pakko saada". Kuten varmasti monissa muissakin perheissä meillä asustaa pari villiä pikkuapinaa, joiden lempipuuhaa olisi pomppia sängyllä päivät pääksytysten. Kiellettyä puuhaa, mutta silti - tai ehkäpä juuri siksi - niin houkuttavaa. Tilasin siis ikasyrilta pätkän tyttöjen syksypaitoihin. En osannut millään päättää kummasta väristä tykkään enemmän, joten tilasin molempia. Kaavaksi valitsin tutun Ottobren Rillen, josta esikoisella on jo 98 senttiin suurennettu kaava käytössä. Kuopukselle riittäisi isommalta jäänyttä vaatetta ihan riittämiin, mutta haluan hänellekin aina joskus tehdä jotakin aivan omaa. Ei sitten raukka istu aikuisena terapioissa käsittelemässä lapsuuden traumoja siitä, miten kaikki tuli hänelle aina käytettynä ;)

98cm, hihat kirppikseltä hankitusta pallotrikoosta.

Yhdistelmästä tuli jotenkin tosi ensiapumainen :)

86cm, samoilla pallohihoilla.

86cm hieman eri yhdistelmänä.

98cm kirjainpaita, jonka vekkuli kangas on myöskin tilattu ikasyrilta. 3-vuotias tyttöni on nyt kovasti kiinnostunut kirjaimista ja kirjoittamisesta, joten tätä kangasta hän hinkui heti sen nähtyään. Annoin tytön valita itse värinkin ja se osui vaihteeksi tosi hempeään. Tämän paidan kaula-aukko epäonnistui vähän liian suureksi, mutta lopulta se oli ihan onni. Meillä on juuri tuota kirjainten violettia oleva aluspaita, joka sopii paidan alle tosi kivasti. Antaa vähän jujua muuten ehkäpä tylsään paitaan.

Oli kyllä nopeaa ommella paitoja sarjana.

Tilkkuja pöydälle

Olohuoneemme pöytä on ollut jo pitkään vailla liinaa. Innostuin kokoamaan siihen retrotilkuista oikein syksyisen väripläjäyksen. Nappasin vinoneliöistä koostuvan mallin Kaffe Fassettin Tilkkutöitä-nimisestä kirjasta, kun siihen sai hyötykäytettyä tosi pienetkin tilkut. Pääosin materiaalina on pieniä tyynyliinoja sekä muista ompeluista yli jääneitä pikkutilkkuja. Suurimman osan kankaista olen haalinut kirpputoreilta, osa on mummuni vanhoista verhoista ja osa ystävän aarrekätköistä.

Mallin pohjana on neljästä pikkuneliöstä koostuva neliö, joten minimissään tarvitsin yhtä kuosia vain kahden pienen neliön verran. Fassett ohjeisti valitsemaan työn kankaat seuraavasti: "Ensimmäinen ryhmä koostuu erilaisista punaisista, tomaatista vadelmaan ja magentaan sisältäen muutaman "virheellisen" oranssin. Toisessa ryhmässä on erilaisia vihreitä, pullonvihreästä salviaan ja pehmeään snivihreään unohtamatta turkooseja ja tummansinisiä "virhetilkkuja"." Kyseinen herra parkaisisi luultavasti kauhusta, jos näkisi minun kangasvalintani tähän työhön. Valitsin ilmeisesti pelkästään niitä "virhetilkkuja". :D

Tikkasin peiton tuollaisella koukerokuviolla aina kelta-punaisten tilkkujen rivistä. Lisäksi tikkasin suoran ompeleen kehyskaitaleen viereen. Alunperin aioin laittaa liinaan ohuen vanun, kuten alkuperäisessä ohjeessakin, mutta paikallisen kangaskaupan heikon valikoiman vuoksi päädyin jättämään vanun vallan pois. Laitoin sen sijaan taustakankaaksi paksun flanellin, joka toi tarvittavaa muhkeutta ilman liikaa paksuutta. Kanttasin reunan itse kierrätyskankaasta leikkaamallani ruskealla vinonauhalla ja kiinnitin sen nurjalle käsin. Näin neuvoi Kaffe Fassett... Valmiin liinan koko on n. 220x140cm. Se kävisi siis yhtä hyvin vaikka sängynpeitteeksi, jos kyllästyn katselemaan sitä pöydällä.

Ihan nätti syksyliina siitä syntyi, mutta helpomminkin olisin sen voinut valmistaa. Listaan tähän muutaman jälkiviisauden lähinnä itselleni muistutukseksi tuleviin projekteihin:

- Tilkut kannattaa numeroida esim. maalarinteipin avulla, jotta ne eivät sekoile vääriin järjestyksiin ompeluvaiheessa. Itse ratkoin yhtä riviä useampaan kertaan, kun mokasin sen järjestyksen jotenkin. Eikä se koskaan asettunut ihan oikein...

- Jos haluaa kokeilla kuviotikkausta, se kannattaa toteuttaa aluksi johonkin ihan pieneen työhön. Oma ikivanha koneeni ei taida olla paras apuri hommaan ja tottumattomalle se oli tosi hankalaa. Rannekin kipeytyi ihan kiitettävästi.

- Kehyskaitaletta ei kannata leikata repimällä, varsinkaan jos se on ohueksi kulunutta kierrätyskangasta. Revitty reuna venyy ihan holtittomasti.

Kirppislöytöjä ja syyspipo

Löysin isommalle tytölleni nätin Minymon anorakin kirpputorilta eurolla. Takki oli kovin tahrainen, mutta otin riskin ja päätin kokeilla tahranpoistotaitojani. Pesun jälkeen takki oli kuin uusi, joten hyvät kaupat tein! Tykkään takin väreistä kovasti: savunharmaa ja vaalea roosa. Takki kaipasi vielä pipoa, joten pääsin vähän ompelupuuhiinkin. Harmaa velour on kirppishupparista kierrätetty, joten jouduin tekemään saumat sivuihin saadakseni kankaan riittämään. Vuori on ohutta trikoota ja haalean vaaleanpunainen sydän velouria.

Keväällä löysin itsepalvelukirpputorilta ihanat retroverhot. Niitä oli myynnissä 2 paria, mutta koska ne olivat meille liian lyhyet, ostin vain yhden parin uusiokäyttöä varten. Kotona sitten totesin, miten hyvin kangas sopi olohuoneemme tehostetapettiin. Jatkamalla verhoja toisella kankaalla niistä tulisi upeat. Mutta olohuoneessamme on kaksi ikkunaa! Kiiruhdin takaisin kirpparille, mutta tietenkin joku muu oli jo ehtinyt ostaa sen toisen parin. Olin tosi vihainen itselleni!

Eilen katselin noita verhoja ja harkitsin leikkaavani ne yhteen tilkkuprojektiini. Onneksi en malttanut, sillä tänään se aiemmin menettämäni verhopari tuli jälleen vastaan samalla kipputorilla! Aika uskomatonta, eikö? Nyt vain pitäisi valita sopiva kangas verhojen jatkamiseen.

Kylppäritossut

Pikkuompeluna valmistui kylpyhuoneeseen kaksi paria lipokkaita suojaamaan sukkia kastumiselta. Pikkuneitimme käsittelevät vettä sen verran loiskimalla, että lattialla saa välillä hypellä todellista taitorataa pitääkseen varpaat kuivina.

Tossujen pohjan ompelin Marimekon kernistä, päällisen tilkkukopan aarteista. Raidallinen kangas on vanhasta Jokapoika-paidasta pelastettu. Koristeena kierrätysnappeja ja nauhanpätkiä. Kokona minä (37/38) ja mies (43/44). Uskoisin useimmille vieraillemmekin käyvän pareista jompikumpi.

Rimssuja rinsessalle

Isompi tyttösistäni on kasvanut ulos kaikista juhlamekoistaan, joten aloin etsiä kivaa mekkokaavaa. Löysin montakin ihanaa, mutta niihin olisi tarvittu järjestään tosi kalliita kangashankintoja. Sitten näin tällaisen tilkkuhamosen kaavan (Ottore 1/2009). Tähän löytyi kaikki kankaat omasta kangashyllystä ja vieläpä suurin osa oli jämäkankaita muista ompeluksista, lähinnä tilkkutöistä. Ohjeen hame oli koottu trikootilkuista, mutta toimii se näemmä varsin hyvin puuvillastakin. Hameen nimi on Sudoku, mikä kyllä vastaa hyvin tehtävää. Palasten yhdistely oli kuin palapeliä.

Hameesta tuli mielestäni aivan ihastuttava synttärikemujen sun muiden pikkujuhlien asu. Tekisin tällaisia mieluusti monta lisää erityylisistä kankaista, mutta nyt ainakin vähäksi aikaa onpoimutuskiintiöni täynnä. Sitä hommaa hameessa riitti.

Hameen kaveriksi ompelin samasta lehdestä löytyneen Orvokki-paidan pienillä muutoksilla. Tämä ei kyllä ole ollenkaan meidän tytön malli, ihan liian leveä ja lyhyt helmasta. Muuten kuitenkin kivan tyttömäinen, joten pienillä muokkauksilla voisin ehkä tehdä tällä kaavalla lisää.

Vaippavene

Sain mahdollisuuden koota lahjaksi pienelle poikavauvalle kestovaippapaketin. Kertakäyttövaipoistahan usein näkee kakun muotoon koottuja paketteja, mutta itse en alkanut näistä mitään tornia rullailemaan. Kasasin vaippatarpeet vain laatikkoon - ja olkoon se sitten vaikkapa vaippavene :)

Suurimman osan vaipoista tein itse, mutta kuorivaipat (2xImse Vimse ja Hilivinksis) ostin ihan kaupasta. Yritin tehdä mahdollisimman erilaisia vaippoja, jotta niiden joukosta olisi mahdollista löytää se toimiva malli. On siis näpsykiinnitteisiä sisävaippoja, sisätäyttövaippa, taskuvaippoja sekä villahousut ja PUL-kuoret. Imuina on vaipoissa valmiina harsopötkö tai taittoimu. Lisäimut ovat joustofroteeta sekä hamppua. Äidille ompelin vielä parit liivinsuojat. Pakettiin lisäksi näpsy, villanpesuaine sekä ohjekirjanen ja vene on valmis vesille.

Toivottavasti paketti innostaa ainakin kokeilemaan kestoilua :)

Uniriepu

Kesä on osaltani ollut tosi hiljainen käsitöiden suhteen. Puuhaa on riittänyt kovasti kaikessa muussa, ja kesävaatteitakin on koko perheellä ollut riittävästi. Syksyksi tarvitaan kuitenkin monenmoista sisävaatetta lapsille, joten enköhän taas jossakin vaiheessa innostu ompelemaan ihan urakalla. Eniten mielessä pyörivät nyt tilkkutyöt, joihin pitäisi alkaa metsästää kankaita.

Eilen kokosin velourtilkuista ja suloisista nauhapätkistä pikkuruiselle veljenpojalleni oman unirievun.