maanantai 26. marraskuuta 2012

Puuvillakankaista kaikkea ihanaa


Lähestyvä joulu on saanut minut suunnittelemaan monenmoisia lahjaksi sopivia ompeluksia. Innostuin tekemään Teelikamenttenille pari tilkkulaukkuakin samaan tyyliin kuin oma "rataslaukkuni" aikoinaan. Oma laukkuni on kulkenut päivittäin mukana niin rattaiden kanssa kuin ilmankin ja tykkään siitä edelleen hirmuisesti. Tällä kertaa ompelin laukut hieman pienempinä, kun niihin ei ole tarkoitus mahduttaa kestovaippoja ja varavaatteita. Ne ovat siis ihan oikeasti käsilaukkuja :D

Molempiin laukkuihin ompelin sisään vetoketjullisen taskun, jotta tärkeät jutut löytyvät helposti ja pysyvät varmasti tallessa. Itselläni ei vetoketjutaskua laukussa ole ja tavarat totisesti aina tuppaavat hukkumaan sinne. Onneksi kuitenkin siis sinne laukun syövereihin eikä minnekään teitten varsille! Kiinnitykseksi laitoin magneettilukon, sillä se on hintavuudestaan huolimatta tosi kätevä käytössä. Nyt kuitenkin laitoin reippaat kerrokset tukikankaita lukon taakse, sillä omassa laukussani lukko ajan mittaan alkoi tulla läpi kankaan. Olkahihnoissa on D-renkaat, sillä ne ovat tosi miellyttävät käytössä.

Aplikoin molempiin laukkuihin nuo aikaisemmista ompeluksista tutut kuvat. Lähinnä näön vuoksi tikkasin vielä tilkkupäällisen vanuvuoriin värikkäillä muliinilangoilla.

Ihanat tuli, vaikka tässä hämärässä käsitöitä on tosi vaikea vangita kuviin.




Pussukoita on myös tullut ommeltua vaikka minkämoisia. Olen aivan hullaantunut Robert Kaufmanin lastenkuoseihin, joten niitä vilahtelee nyt lähes joka tuoteryhmässä. Näitä pusseja ei montaa ole enää minulla jäljellä viime viikonlopun joulumarkkinoiden jälkeen.


Lorupusseja olen tehnyt toiveiden mukaan useita ja nyt tein muutaman ihan varastoonkin. Niistäkin tosin vain pari jäi päivitettäväksi puotiin markkinoiden jälkeen.



Ja uutena juttuna tein pinon kännykkäpusseja.
Näissä väreissä puhelin ei ainakaan pääse katoamaan!


Osaan laitoin kaulanauhan - lähinnä koululaisia ajatellen. 


Puuvillakuosit ovat päätyneet myös nappitöihin. Tässä ensin vino pino pinnejä. En huomannut ottaa kuvaa ennen markkinoita, mutta nämä päivittelin tänään puodin puolelle.


Napit päätyivät myös sormuksiin...

... Ja magneetteihin.

Huh! Tulipas aikamoinen maratonpäivitys tällä kertaa.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Joulukiirettä




Päivittelin juuri puodin puolelle lisää Ihana-mekkoja, joita on ostettu joulunajan juhliin. Tekisi mieli ommella omillekin tytöille tällaiset puna-valkoiset mekot jouluksi, mutta heillä on kyllä ihan liikaa mekkoja jo muutenkin. 


Tai no, nämä hempeämmätkin versiot olisivat ihanat...



Huomenna pakkaan Teelikamenttenin tuotteet mukaani paikallisille Joulumarkkinoille. Sinne on tullut ommeltua mekkojen lisäksi paljon muitakin joululahjaehdokkaita. Lisäilen myymättä jääneet tuotteet puodin puolelle ensi viikolla.


Kaiken joulutohinan keskellä olen kaavoittanut Nuppu-keskosvaatemalliston. Jotkut asiat ovat sellaisia, jotka eivät voi odottaa kiireisten aikojen yli :) Kuten joku lukijoistani ehkä muistaa, ompelin taannoin muutaman keskosvaatteen pienelle pojalle. Silloin ongelmana oli sopivan kaavan löytäminen, kun Suuren Käsityön keskoskaavoitus oli jotenkin oudon mallinen. Päädyin lopulta piirtämään bodyn kaavan itse ja muokkaamaan haarakappaleelliset pöksyt Ottobren malliin. Olen tämän jälkeen jutellut siskoni, eli pojan äidin kanssa puhelimessa paljon ja päätynyt vielä muokkailemaan tuota bodykaavaani. Haarakappalepöksyjen kaavan heitin roskiin ja piirsin uudet housut ihan perinteisellä mallilla. Bodien ja housujen lisäksi kaavoitin pienen nauhalakin (tai itse asiassa kolme eri kokoista testiversiota). Nyt kaavoitus on kohdillaan ja pienellä ihmistaimella sopivat ja mukavat vaatteet käytössään.

Tärkein tehtäväni oli tietenkin vaatettaa tämä siskoni pikkuinen poika mukavasti, istuvasti ja värikkäästi, mutta koska päädyin kaavoittamaan vaatteet itse, otin toki kaavat talteen. Nyt Nuppu-mallistoa voi tilata Teelikamenttenin kautta muillekin keskosvauvoille.


 ♥ Tällainen hempeä setti lähtikin jo eräälle pienelle prinsessalle ♥

PS: Voi kun tulisi lunta ja sen myötä edes hippunen valoa. On aivan mahdotonta ottaa kuvia vaatteista, kun keskipäivälläkin on hämärää. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Hiiri!


Muskarin joulujuhlassa teemana on  maatilan eläimet ja ope toivoi lasten pukeutuvan laulunsa mukaiseen asuun. Esikoisen esityksenä on hiirilaulu, joten siinäpä sitten piti äipän suunnitella, miten asun voisi toteuttaa. Minulla oli varastossa tuollaista khakinharmaata joustofroteeta, joka kyllä näytti ihan hiireltä jo hyllyllä maatessaan. Lisäksi valkoista joustofroteelakanaa ja pala vaaleanpunaista fleeceä. Eiköhän noista aineksista yksi hiirulaispuku synny?

Leikkelin jotain vanhaa rooliasua kaavapohjana käyttäen kappaleet ja ompelin ne saumurilla kasaan. Korvat tuottivat vähän päänvaivaa, kun pelkästään joustofroteisina ne lörpöttäisivät, mutta paksun tukikerroksen kanssa saumurini kieltäytyi työskentelemästä. Niinpä päädyin pujottelemaan korviin rautalankaa ja jopas pysyvät korvat pystyssä. Aika vekkuli puvusta tuli!

Itseäni vähän naurattaa tämä maatilan eläin -teema, sillä esikoinen on tosiaan hiiri ja kuopus leipuri! :D Vielä pitäisi jokin kokinhattu väsätä tuolle pikkuleipurille, jonka muu asu syntynee ihan esiliinasta ja kaulimesta.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Iloisia trikoovaatteita


Täällä ovat koneet hurisseet melkein yötä päivää tilaustöiden ja lähestyvien joulumarkkinoiden tiimoilta. Paljon olen ommellut puuvillasta kasseja ja pussukoita loruille, kännyköille ja pikkutavaroille, mutta esittelen niitä sitten toisella kertaa, kun olen saanut räpsittyä kuvia. Nyt kuitenkin pieni väläys trikoisista vaatteista, joista useimmat on tehty tilaustyönä.

Ensimmäisenä on kuvakollaasi aikuisten tunikoihin aplikoimistani kuvista. Joitakin kuvia on tullut tehtyä samanlaisena useampaankin tunikaan. Pöllöt pitävät pintansa, mutta muutamia uusiakin muunnelmia olen saanut asiakkaiden toiveista toteuttaa. Omat suosikkini taitavat tällä hetkellä olla lintuemo kahden pienokaisen kanssa sekä norsuemo. Nämä kaikki tunikat on ommeltu tällä mallilla.


Jotkut kuosit ovat minulle niitä "pakko, pakko, aivan pakko saada" -kankaita. Yksi niistä kuoseista on tämä värikäs kaupunkitrikoo. Niin ihana ja täynnä hauskoja yksityiskohtia! Kangas on aiheuttanut minulle intoväristyksiä jo tovin verran tuolla kangashyllyllä, mutta nyt vasta sain hankittua sen pariksi tuota sinistä pilvitrikoota, jota kangas mielestäni seurakseen kaipaili. Ompelin pari mallipaitaa puodin puolelle, mutta kangasta on riittävästi myös muihin kokoihin tilaustyönä.


Tilauksesta bambit pääsivät pienen tytön liivimekkoon. 


Ja kurre päätyi myös kärpässienimetsään, tällä kertaa punaisena. 


Tämän postauksen lopussa vilahtavan Punahilkka-tunikan tilaaja toivoi samanlaista tunikaa/mekkoa pienelle tytölle. Nytpä voivat sitten oikein kunnolla samistella. Molemmissa tunikoissa takakappale on sienitrikoota.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Koossa 44cm


Äitini pyysi minua ompelemaan tosi pienelle poikavauvalle muutaman pehmoisen vaatteen. Vauvan äiti tykkää väreistä, joten uskalsin valita vähän epävauvamaiset kankaat. Keskoskaavoja en käsityölehdistä montaa löytänyt. Jossakin Ottobren numerossa oli kyllä kietaisupaidan, liivimekon ja haalareiden kaavat, mutta niistä kaikki tuntuivat melko epäkäytännöllisiltä ihan pienelle ihmistaimelle. Se liivimekko olisi ollut kiva, mutta ei ehkä kuitenkaan tälle vauvalle sopiva ;)

Suuri Käsityölehden*) numerossa 4/2006 oli 44cm kietaisubodyn kaava ja sen sitten innokkaana piirsinkin. Epäkäytännölliset nauhat vaihdoin neppareihin, kuten kaikissa hyväksi koetuissa ostobodeissamme aikoinaan oli. Haarakappaleita ja hihojakin muotoilin mieleisimmiksi. Valmis body (tuo turkoosi pilvikuosinen) on ihan kiva, mutta tosi leveä! Ei siis kovin hyvä kaava. Siirsin tuon onnettoman kaavan sivuun ja piirsin oman version, josta ainakin silmämääräisesti tuli mittasuhteiltaan paljon parempi. Aikanaan varmaankin saan palautetta käytettävyydestä.

Housuiksi halusin kokeilla Ottobren Nunnu-kaavaa. Sillä on niin moni tehnyt hauskoja pöksyjä pienille vaippapepuille. Kaava ei kuitenkaan soveltunut  suoraan pienennettäväksi kokoon 44cm, sillä siitä olisi lyhentynyt lahkeet parisenttisiksi. Päätinkin sitten vain lainata ideaa haarakappaleesta ja piirtää tämänkin kaavan itse. Lahkeensuihin lisäsin resorit käyttöikää pidentämään ja vyötärölle ompelin oikein löysän resorin, jotta housut eivät varmasti purista pienen massua.


Olen lähiaikoina rakastunut yhteen pieneen, mutta sitäkin kätevämpään hankintaani:  Prymin nepparipihteihin! Aiemmin käytin vasaralla kiinnitettäviä neppareita, jolloin usein nepit kiinnittyivät väärin ja niitä sai sitten kiskoa sivuleikkureilla irti. Usein kankaaseen tuli samalla reikä, mikä olikin tosi mieleinen yllätys neppejä vaille valmiissa vaatteessa! Pihdit ostin itse asiassa jo elokuussa, mutta niilläkin nepit menivät usein väärin. Ja pihdeillä kiinnitettynä neppejä ei käytännössä saa enää irti lainkaan. Kummastelin huonoa nepitystaitoani, kunnes aloin tutkailla pihtejä tarkemmin. Niiden leuat eivät osuneetkaan aivan yhteen, vaan heittoa oli melkein millin verran. Ei siis ihme, että niiden kanssa meni hermot! Kävin näyttämässä pihtejä ostopaikassa ja sain uudet tilalle. Ja nyt siis viimein rakastuin! Pienellä puristuksella nepin saa kiinni resorikanttiinkin vaivattomasti eikä neppi varmasti irtoa.


*) Häiritseekö ketään muuta Suuren Käsityölehden mallivaatteissa kotikutoisuus ja epämääräisyys? Usein kuvien vaatteet ovat kuin alakoululaisen käsitöitä eivätkä tosiaan innosta itse kokeilemaan kyseisiä malleja. Varsinkin aplikaatiot ovat hirveitä. Mm. tuon aiemmin mainitsemani lehtinumeron keskosvaatteet olivat kauheita räpellyksiä. Ero esim. Ottobreen on valtava, mikä on harmi, sillä Suureen Käsityölehteenkin on piilotettuna tosi kivoja juttuja, jos ne vaan näkee kaiken sen räpellyksen alta... 

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pipoja melkein meille kaikille


Pikkusiskon punaisen talvihaalarin kanssa pidettäväksi tein mäyräkoirapipon. Tyttö tykästyi pipoonsa kovasti, joten se on päässyt käyttöön jo syksyn kurahaalarinkin kanssa. Pipo ja kuva ovat tuttuun tapaan velouria ja koiran korva on irrallinen.




Itsellekin piti ommella yksi aikuisten Vekkuli. Värejä ja kuvaa ei tarvinnut kauaa miettiä.


Isosiskon sydänhaalari kaipaili myös pipoa ja tein sen sitten lähes haalarin kopiona. Sopivat värit löytyivät kangasvarastostani, mutta valitettavasti lilaa riitti vain sydämeen. Olisin tykännyt mieluummin korostaa asussa lilaa kuin pinkkiä, mikä ei ole suurin suosikkivärini. Mutta kivalta näytti kokonaisuus näinkin niinä muutamana talvipäivänä, jotka ehdimme kokea ennen syksyn paluuta.

Jos jollakulla on sama haalari ja kaipailee siihen pipoa, minulta löytyy materiaaleja vielä muutamaan tällaiseen sydänpipoon. Eli Teelikamenttenin kautta vaan yhteyttä, niin laitan Berninan surisemaan :)


Ja tilauksestakin on tullut ommeltua jälleen paljon pipoja. Kaikkia en aina muista kuvata ennen postitusta, mutta onneksi osan kuitenkin. Alarivin pipot ovat aikuisten mallia.

Vielä pitäisi ommella pipo myös iskälle, mutta kuvan valinta tuottaa vaikeuksia. Hän kun haluaisi mustan tai harmaan pipon ja kuvaksi jotain työhönsä liittyvää. Olenkin pähkäillyt, miten toteuttaisin klarinetin, saksofonin, nuottimerkin tai vaikka G-avaimen tuollaiseen tummaan pipoon. Eihän kuva edes erottuisi! Toisaalta tuollaisen läpällisen puupuhallinsoittimen aplikoiminen n. 8cm koossakaan ei lieemmälti innosta... Ehkä päädyn surauttamaan kuvattoman peruspipon.