Blogeissa on vilissyt toinen toistaan ihanampia tuunauksia äitiyspakkauksen makuupussille. Enpä sitten voinut itsekään pitää näppejäni erossa moisesta projektista. Kun inspis iski, pengoin meidän varastoa yhden illan löytääkseni esikoisen vanhan makuupussin, mutta sitä ei löytynyt perästäkään. Onneksi joka kirppiksellä on aina myynnissä muutama ÄP-pussi. Paitsi tietty silloin, kun niitä lähtee hakemaan...
Lopulta löysin suht siistikuntoisen pussin, jossa kuitenkin vasta pesun jälkeen huomasin pientä tummaa pistettä vuorikankaassa. Voihan home! Seuraavana päivänä siis uusi yritys ja mukaan tarttui keltainen nallekuosinen makuupussi, joka näyttää ainakin olevan homevapaa. Kuvista sitten huomasin, että on tuossa pussin sisäkankaassa jotain kellertävää ikitahraa, mutta se lienee pelkkä esteettinen haitta.
Makuupusseja on tuunailtu monellakin tapaa ja yleensä jokin on aina tökännyt toteutuksessa omaa silmääni. Päädyin siksi tuunaamaan pussin ehkä hankalimman kautta. Aluksi purin reunakantin ja vetoketjut, sitten ratkoin tummasävyisen nallekankaan pussista irti (se näkyi pupujen naamoista läpi), leikkasin ja tikkasin kuosikankaan paikoilleen, ompelin vetoketjun sekä pienempää ketjua korvaamaan laittamani nauhat ja lopuksi kanttasin kaiken vinonauhalla alkuperäisen pussin mukaan. Eli työtä tässä oli enemmän kuin tekemällä koko jutun alusta asti itse, mutta sainpahan hyödynnettyä tuon vanun ja pitkän vetoketjun.
Makuupussiin päätyi rakkaudella marinoimani aarre: retropupuklassikko. Siitä piti alunperin tulla jommalle kummalle tytölleni takki, mutta he eivät innostuneet kuosista samalla tavalla kuin minä...
