keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Sudenkorento


Minulta toivottiin turkoosia tunikaa jollakin kivan kesäisellä kuvalla. Niistä aineksista syntyi kesäisen keveä sudenkorentotunika.


lauantai 23. maaliskuuta 2013

"Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin..."

En kyllä istahtanut vanhan arkun päälle eikä meidän talossa totta puhuakseni ole ullakkoakaan, mutta teinpä tässä kevätsiivousta varastossa ja löysin vanhan pahvilaatikon kuitenkin. Sinne olin tunkenut joitain omatekemiäni vaatteita piiloon talteen. Ne olivat saaneet muhia siellä jo hyvän tovin: tuoreimmat tapauksetkin yli kymmenen vuotta ja vanhimmat melkein puolet pidempään. 

Innostuin käsitöistä yläasteella, jolloin into varmasti korvasi laadun ja ratkojasta tuli paras ystäväni. Siitä lähtien tein itse lähes kaikki vaatteeni. Sitten joskus yliopistovuosien aikana kai aikuistuin hetkellisesti ja aloin pukeutua normaalisti kaupan vaatteisiin. Onneksi olen omien lasteni myötä muuttunut lapseksi jälleen ja löytänyt omaankin pukeutumiseeni taas värit ja kahjouden. 

Nappasin muutamasta löytämästäni vaatteesta kuvat muistoksi. Istahdatko hetkiseksi seuraani selailemaan käsityömuistojeni albumia?




Tämän liivin ompelin yliopistossa ja se oli ihan lempivaatteeni silloin. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että minulla oli tapana käyttää sen kanssa aluspaitaa :-D Liivin ideana on olla halausten ympäröimänä koko päivän.

Muistelen, että liivin tekemisessä oli aikamoinen homma...


Samoihin aikoihin tein hameen, jonka päälle ompelin paljon pieniä paitoja. Näitä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu setiksi, vaikka ne nyt nukelle samaan aikaan puinkin.




Lukioaikana inspiroiduin pesuainemainoksista. Suttasin paitaan kangasväreillä tahroja ja nimesin ne sitten. Tämä olisi kyllä kätevä vaate lapsillekin, niin nimiä voisi vain lisätä uusien tahrojen myötä!

Itse collegepaitaa en ommellut, vaan etsin sen kirppikseltä sutattavaksi.


Yleensä itse tekemisen ideana ei minulla ollut tehdä jotain kaupan vaatetta halvemmalla, paremmissa väreissä tms., mutta tämän neuleen perustana muistan olleen Benettonin liikkeessä ihailemani villapaita. Olin silloin yläasteella tai lukiossa. Ihastuin siis Benettonin värikkääseen paitaan, mutta se oli liian kallis. Ja se oli myös villaa, jota en pysty pitämään, jos vaate vähänkään osuu ihooni. Neuloin siis oman versioni puuvillalangasta ja halvaksi tuli.

Tämä asia on toden totta muuttunut aivan päälaelleen käsityöharrastukseni aikana: ennen itse tekeminen oli tapa saada edullisia vaatteita, nyt kankaat maksavat enemmän kuin valmiit vaatteet! 

Tätä paitaa pitäisin vieläkin, mutta ylimittaiset hihat ovat nyt mielestäni todella häiritsevät. Silloin ne olivat jostain syystä tosi kiva juttu...


Ja tässäpä on elämäni ensimmäinen tilkkutyö, joka syntyi yläasteen kässäntunnilla. Enpä sitten sen maltillisempaa harjoitustyötä keksinyt kuin tilkkutakki.... Leikkelin tilkkuja kotona tylsillä saksilla jonkun summittaisen mallin avulla ja kuvittelin sen olevan tilkkutyössä se suurin homma. Voi vitsit, miten järkyttynyt olin, kun aloin koota niistä mukaneliöistä blokkeja ja saumat eivät noin vain napsahtaneetkaan kohdilleen :-D 

Takista tuli tällainen vinksinvoksinversio, mutta tykkään siitä edelleen. Se päälläni kyykin marja- ja sienimetsässä vieläkin joka syksy. Paljon lähemmäs asutusta en sen kanssa uskaltaudu, sillä se on malliltaan aikamoinen teltta kuitenkin.

Muista kastella kukat!

Tämä takki ei ole koulutyö vaan ensimmäinen talvitakkiompelukseni lukioajoilta. Aplikointi on mielestäni aina ollut kivaa hommaa. Nykyisin se on kyllä todellista hifistelyä kaikkine liimaharsoineen ja irtirevittävine tukikankaineen. Tuolloin lättäsin vaan palat nuppineuloilla kiinni (ja joskus liimasin hankalat palat puikkoliimalla, mutta sitä ei kerrota kenellekään, kun ei se kenellekään edes kuulu ja vaikka kuuluisi, niin mitä väliä sillä enää on) ja siksakia kiireesti perään.


Takki takaa

Ja sitten housuja. Paljon lepattavalahkeisia, aivan liian ylipitkiä housuja. Kaikissa jujuna jokin aplikaatio tai piirroskuva lahkeessa. Tällaisia lepattimia löytyi laatikosta vähintään kymmenet lukion ja yliopiston ajoilta. Tässä niistä pari esimerkkiä:



Pyykkipäivä mitä ilmeisimmin! Satiiniset alusvaatteet ovat päässeet suvituuleen keinuttelemaan. Näiden idea on edelleenkin mielestäni hauska, mutta housujen malli todentotta ei sitä ole.


Ja näihin housuihin olen todella jaksanut vääntää porkkanoita. Huh! Takapuolella on nimittäin ihan samanlainen sato. 


Näiden housujen pehmokukka on kestänyt yllättävän hyvin pesuissa.


Kevättakkiin aplikoin linnunpönttöjä ja muovailin itse napit jostain askartelumassasta. Maalasin valmiit napit vesiväreillä ja sudin kirkasta kynsilakkaa päälle. Kertakokeilu.


Loppukevennyksenä vielä silinterihattu, jonka valmistin joskus kouluaikana Suuren Käsityökerhon lukijakilpailuun, jonka aiheena oli muistaakseni "pieni käyttöesine". Taisi hattu lentää aika korkealta tehtävänannon yli... Eipä näkynyt silloin lehdessä kuvaa, joten julkaistaan se sitten kaikelle kansalle näin jälkikäteen.

Tap-tap-tap-tap-tap-*ihan kiva hattu*-tap-tap-tap...

Muoks: Minulta pyydettiin sovituskuvaa ihmisliivistä, joten tässäpä sellainen: 


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Talokassit



Eilen minulla oli suunnitelmissa tehdä jotain aivan muuta, mutta idea talokasseista vei kyllä täysillä mukanaan. Piti oikein juosta kangaskauppaankin ostamaan paksua tukikangasta ihan-heti-äkkiä-nyt, jotta sain ideani toteutettua.

Kierrätyspuuvillakasat vain pyörivät olohuoneen pöydällä, kun etsin sopivan värisiä ja riittävän vahvoja retrokankaita kasseihin.

Ja voi vitsit, kun näistä tuli ihania! Mun on ihan pakko saada yksi omaankin käyttöön kesäkassiksi. Ja lapsille tietty omansa automatkoja varten. Mutta tämä trio meni puotiin.




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sadepisaroista lorupussi







Ompelin pari uutta lorupussia puotiin, kun varastot olivat käyneet vähiin. Toisesta tein turkoosin mustalla hepalla, mikä on ollut yksi suosituimmista yhdistelmistä ja onkin aina hetikohta loppu. Toisen pussin kanssa halusin sitten kokeilla joitain uutta ja leikkasin pussin Eurokankaasta löytämästäni hauskasta pisarakankaasta.

Tuo pisarakuosi olisi ihanaa myös trikoona... Onneksi vähän samaa ideaa onkin juuri nyt saatavilla Lillestoffilta kahdessakin eri kankaassa:



Aikas valloittavia pohjia erilaisille aplikoinneille, eikö?

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kuin karkkikaupassa


Tästä hommasta kyllä tykkään! Nimittäin kangasyhdistelmien valitsemisesta pieniin ompelutöihin, kuten nyt vaikkapa näihin Sopukoihin. Olo on kuin karkkikaupassa, ja aina jää lopulta sellainen mieli, että olisi kuiteskin pitänyt valita sitä kirpeää sitruunaa. Että ehkä ensi kerralla sitten.

Nämä herkut löytyvät puodista (klik).






Seuraavaa kertaa odotellessa!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Hu-huu!



Ulkona loimottaa ihana aurinko, mutta lasten flunssa pakottaa viettämään viikonloppua neljän seinän sisällä. Mielen piristykseksi ompelin pöllöisiä avaimenperiä. Hu-huu!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Aurinko = kesä?


Auringon loimotellessa mieli siirtyy väkisinkin tulevaan kesään. (Tässä vaiheessa mielestä unohtuu kätevästi niin hyttyset, paarmat, mäkäräiset, punkit, jatkuvat sateet kuin heinänuhatkin ja niiden tilalla on vain ihania mielikuvia loikoilusta kesäisellä nurmikolla.)

A U R I N K O

Tilaustyönä sain ommella pienelle junapojalle mieluisan kesäpaidan. 





Ensimmäiset perusteepaidatkin tuli ommeltua jo tuonne puodin puolelle.Väriä ja vielä vähän enemmän väriä - ja hyvä tulee!


Tässä kevään korvalla saan pakkailla harva se viikko puotini autonperään ja hurauttaa esittelykäynneille tai kevätmarkkinoille. Näitä tilaisuuksia varten pyrin pitämään aina kattavaa valikoimaa aplikoiduista pipoista mukanani, joten niitä tulee ommeltua varastoon lisää tasaisin väliajoin. (Puodissahan näitä aplikoituja pipoja ei ole valmiina vaan ompelen ne aina asiakkaan toiveiden perusteella.) Välillä kokeilen uusia väriyhdistelmiä vanhojen tuttujen rinnalle ja tässä kuva muutamasta omasta mielestäni kivan keväisestä piposta.

T-paitoja löytyy puodista täältä: klik
Ja pipomalleja täältä: klik

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Tuukeista mekoiksi



Kierrätyskankaat ovat tosi inspiroivia. Nämä Tarina-mekot on ommeltu vanhoista lakanoista ja pöytäliinoista. Monissa myös yläosan trikoo on kierrätetty käytetyistä vaatteista. Osa on jo matkannut käyttöön ja loput löytyy puodin puolelta. (klik)



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Lorulintu ja Nalle Nappisilmä


Asiakkaan toiveesta ompelin lorupusseihin Loruhepan sijaan 
Lorulinnun ja Nalle Nappisilmän. 
Myös nämä veitikat kiinnittyvät tarralla pussiin. 

Lorupusseja löytyy lisää täältä: klik.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pensselit naftaliinista



Lauantai-iltana sain päähäni maalata Teelikamenttenille kyltin myyntitapahtumia varten. Sellaiset perinteiset painetut nimikyltit kun eivät oikeen sovi tämän yritykseni tyyliin. Kaapin perältä löytyi kivanmallinen valmiiksi pohjustettu ja pingotettu kangas, jolle minulla muistaakseni oli aikanaan jokin tosi  mahtava visio. Tuosta visiosta ja muustakin maalaamisesta on hupsahtanut aivan huomaamatta 6 vuotta! Voi kauhistus sentään! Esikoisen odotuksen tuomassa huumassa ja hysteriassa aloin vältellä kaikkia tarpeettomia myrkkyjä, joihin maalitkin lukeutuvat. Sitten syntyi vauva ja loppui maalaamiseen tarvittava vapaa-aika. Tai into.

Tuossa ajassa melkein kaikki akryylivärit olivat kuivuneet tuubeihinsa ja vain muutamasta sävystä sain puristettua jotain väriä ulos. Niillä sävyillä täytyi tulla toimeen. Onneksi kuitenkin valkoinen tuubi oli kunnossa, sillä se on tärkein.

Akryylimaaleilla en ole koskaan montaa työtä tehnyt. Ne kun kuivuvat omaan makuuni liian nopeasti. Öljyvärit ovat enemmän minun makuuni. Kaikkein omin välineeni kuitenkin on se perus vesiväri, joilla sentään olen tämän kuuden vuoden aikanakin jotakin harrastellut.


Ja melkoisen hauska sattuma on, että tuosta kuuden vuoden takaisesta edellisestä akryylimaalaustuokiosta on jäänyt muistoksi myös pilviaiheinen taulu. Täytyihän siitäkin napata tänne blogiin kuva.