Nuppupeittoja

Sain aikaiseksi pari uutta nuppupeittoa TAYSin keräykseen. Tämä ylempi on perinteinen puuvillatilkuista koottu peitto (koko 40x50cm). Tilkut ovat itselleni muistoja herättäviä, sillä jokin on jäänyt yli oman vauvan peitosta, toisesta ompelin ensimmäisen haalarin esikoiselle jne. Vaaleanvihreisiin tilkkuihin ompelin piristykseksi punikkitatteja veloureista. Taustakankaana on kukkapuuvilla ja täytteenä lämpöinen polarfleece. Tämän peiton tikkasin vain keskimmäisten neliöiden ympäri ja jätin jopa reunat tikkaamatta. Ajattelin useampien tikkausten vain kovettavan peittoa liikaa.

TAYSiin oli toivottu ommeltujen peittojen lisäksi myös neulottuja/virkattuja peittoja, joten innostuin viimeistelemään tällaisen neulomukseni nuppupeitoksi. Jossakin takavuosien Suuri Käsityö -lehdessä oli ohje jännästä dominoneuletekniikasta. Dominotilkut syntyvät kulmasta kulmaan kaksi sivua kerrallaan ja aina keskimmäisten silmukoiden kohdalla kavennetaan. (Ihan tarkkaan en enää itsekään muista...) Aloitin silloin lehden ilmestyttyä suurella innolla neulomaan torkkupeittoa tuolla tekniikalla, mutta into lopahti jo parin illan jälkeen ja peitosta tuli ikuisuusprojekti kaapin perälle... Mutta nopealla aina-oikein-neuleella tuo toinen puolisko valmistui vikkelään ja lopputuloksesta tuli aika hauska! Lankana peitossa on 7-veljestä, joten päätin lisätä peittoon fleecevuorin. Ei ole sitten niin karhea pientä ihoa vasten. Fleece on mielestäni aivan ihana maatuska-aiheinen Eurokangaslöytö, josta tein syksyllä rataspeiton. Olin säästellyt loppua fleeceä hupparia tms. varten, mutta se sopi niin kivasti tähän peitteeseen, etten voinut olla käyttämättä sitä jo nyt. Peiton koko on n.65x65cm.

Ensi viikko meneekin sitten talvilomareissussa, joten käsitöihin tulee pakkotauko. Itseni tuntien palaan luultavasti kotiin uusien kangashamstrausten kera :)

Sinistä

Harvemmin tulee tehtyä mitään sinistä, sillä se ei kuulu lempiväreihini. Tämä viikko on kuitenkin ollut itselleni piristävä poikkeus, kun sinisiä juttuja on valmistunut useampikin. Ensimmäisenä lahjaksi ompelemani maatuskapussukka, jonka suloinen kangas on odotellut kaapissa sitä kunnon inspiraatiota jo vuoden verran. Jotakin vaatetta siitä haluaisin tytöille tehdä, mutta sitä odotellessa maltoin leikata kankaasta palan pussukkaan. Ja tosi kiva pussukka siitä syntyikin! Sisällä vihreä pallopuuvilla, koristeena Tilda-nauhaa ja sivusaumaan kiinnitin vielä pätkä maatuskanauhaa. Kaava syntyi leikellessä.



TAYSin nuppupeittokeräykseen halusin ehdottomasti myös osallistua. Viime syksyn peittokeräys menikin minun osaltani ohi, joten tähän uuteen mahdollisuuteen oli tartuttava!

Siskontyttöni on viettänyt elämänsä alun TAYSin keskolassa, joten siinäkin mielessä juuri tämä keräys tuntui tärkeältä.

Olin ommellut esikoiseni odotusaikana mustikkamaidon mieleen tuovan tilkkupeiton vauvalle. Peitosta oli jäänyt yli pikkuisia kangastilkkuja, joita en ollut hennonnut käyttää mihinkään joutavaan saati heittää menemään. Nyt halusin käyttää tilkut tällaiseen tärkeään kohteeseen. Peiton suhteen minulla olikin suuret odotukset, mutta lopputuloksesta tuli jotenkin turhan sekava ja... hmmm... pliisu. Harmi! Toivottavasti tämä kuitenkin tuottaa jollekin vauvaperheelle iloa!

Peiton keskiosa koostuu 5x5cm tilkuista, jotka on tikattu täytevanuun aina kulmasta kulmaan (siis joka tilkussa X). Taustapuolella keräysohjeissa suositeltu fleece. Mitat 40x50cm. Pesin tämän peiton vielä valmiina, jotta kankaista irtoaisivat kaikki lika ja myrkyt. Samalla tuli testattua peiton pesunkestävyys :)

Nappasin vielä kuvan siitä alkuperäisestä vauvanpeitosta, joka on meillä yhä jatkuvassa käytössä. Siihen olen edelleen tyytyväinen.

ana Nallen Marjaretki (mustikka) ja sinin

Ja sinisen teeman jatkoksi neuloin perussukat Novitan Nallesta. Nämä menevät lahjaksi. Väreinä Marjaretki (mustikka) sekä sininen aloe vera.

aloe.

Ihanan maatuskan ihanat luomulangat

Sain kunnian suunnitella juuri avatulle Ihanan maatuskan luomulankapuodille logon. Puodissa hääräilee Riina, joka värjää itse kasveilla suomalaisten luomulampaiden villaa. Langat ovat siis taatusti luonnonmukaisia ja kaiken muun hyvän lisäksi myös herkullisen värisiä! Olen itse neulonut näistä langoista tytöille tumput (joista harmi kyllä unohdin napata kuvat). Langassa tuntui vielä luonnollinen lanoliinikin kuten hahtuvassa konsanaan. Ihania!

Kesävillikset

Tämä Novitan Puron sävy Kukkaniitty (tai Kukkaniity, kuten vyötteessä lukee ;D) on jo pidemmän aikaa houkutellut minua aina kauppareissuilla. Nyt en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin pari kerää ja kilkuttelin niistä kesäiset villahousut. Tein housut samalla mallilla kuin aiemmin nämä. Tällä kertaa kuitenkin neuloin pöksyistä kapeammat ja korkeammat, sillä villahousut tuppaavat aina käytössä muuttumaan liian mataliksi. Nyt tämä malli on meidän pikkupulluralle täydellinen. Koska lanka oli Kukkaniitty, niin pitihän housuihin saada jostakin perhonen lentelemään. Virkkaamisesta en juuri mitään ymmärrä, mutta yritys on kova. Mallia perhoseen katselin hieman netistä, mutta lopulta rävelsin ihan oman viritelmän. Kai se kuitenkin perhoselta näyttää?

Kärpässienimaalari

Joskus käy niin, että jokin kangas oikein kolahtaa! Niinkuin itselleni oranssit pilvet ja ruskeapohjainen kärpässienikangas. Nyt päätin yhdistää nämä kaksi kaikkein ihaninta samaan vaatteeseen - silläkin riskillä, että tuloksena olisi silmissä vilisevä sillisalaatti. Kankaiden pohjalta syntyi tarina ketusta, jonka tehtävänä on maalata kärpässienille pilkut. Ja siinä samalla hännänpääkin saa sen valkoisen värinsä ;) Kaavana on tuttu Ottobren teekannutunika, jonka helmaa pidensin mekkomittaan. Kiva tuli, sekä äidin että tyttären mielestä!

Kuvamuistojen talletusta

Tartuin tällä viikolla aivan liian kauan roikkuneeseen valokuvaprojektiin. Kuvia oli kertynyt reilun vuoden ajalta, ja kuvapinot olivatkin korkeat ja huojuvat kuin se kuuluisa Pisa... Viikon mittaan skräppäilin 36 sivua ja liimailin sen lisäksi pari sataa kuvaa albumeihin. Melkoinen urakka! Ompelukone sai pölyttyä rauhassa, mutta ensi viikolla sekin päässee taas hommiin. Ajatuksissani nimittäin vilisevät jo pilvet ja sienet...

***

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Palautteet ilahduttavat minua aina suuresti. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat!

Syyslehdillä LENTOON!

Isommalla tytöllä on jo jonkin aikaa ollut tarve uudelle hupparille tai muulle lämpimämmälle paidalle. Huppareiden huput ovat tosi hankalia ulkovaatteiden kanssa, joten yritin löytää kivaa huputtoman sisätakin kaavaa. En löytänyt mieleistäni. Sitten törmäsin vanhassa Ottobre-lehdessä (05/2006) hauskaan Slaavilaistunikaan ja se oli siinä. Kankaiksi valitsin joustofroteita, joista oliivi ja sinappi ovat Lasten Metsolasta ja oranssi kirpparilta ostamastani kylpytakista. Ottobren kaavat ovat aina toimineet meillä sellaisinaan, joten en tehnyt kaavoihin mitään korjauksia. Tytölle sain tunikan sovitettavaksi vasta aivan valmiina - ja järkytys oli melkoinen! Tunika ei istunut tytölle oikein millään tavalla! Olkapäät roikkuivat lähes kyynärpäissä, tunika oli valtavan leveä ja hihatkin tosi hankalat. Jouduin ottamaan saumoja sisään vähän joka puolelta, kunnes tunikasta tuli käyttökelpoinen. Kaava lensi roskiin ja jos joskus haluan tällaisen uudelleen ommella, piirrän kaavan suoraan tästä valmiista tunikasta...



Kankaiden värimaailma inspiroi tekemään tällaisen syksyisen kuva-aiheen. Idean pupusta keksin eräästä tyttären tarra-arkista. Aplikointi on vähän hätäisesti toteutettu, minkä huomaa varsinkin lommoisista ympyröistä... Pienempi neideistä on flunssassa ja heräsi tosi tiuhaan itkemään päiväuniltaan, joten huristelin aina lyhyet uniajat hirmuista kyytiä. Aplikoinnit velourtilkkuja.

*Tunnustus*

Minulle saapui tunnustus tuolta Väkerryksiä -blogin suunnasta. Kaunis kiitos, *marjuska*! Tämän tunnustuksen henkeen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestä. Hmmm...

1. Rakastan syksyä yli kaiken. Talvesta ja keväästäkin tykkään ja alkukesäkin menettelee, mutta heinäkuuksi voisin muuttaa igluun asumaan. Ehkä en siis ole ainakaan kissa.

2. Suussani on yhä maitohammas.

3. Ammatiltani olen luokanopettaja.

4. Minulla ei ole ompeluhuonetta. Inspiraation yllättäessä raahaan ompelukoneet olohuoneen pöydälle ja yritän olla ompeluprojektissani nopea.

5. Minun on vaikeaa jättää mitään kesken. Ennen lapsia oli vielä helppoa ommella vaikkapa talvitakki yhtä kyytiä, mutta lastensaannin myötä minun on pitänyt opetella tauottamaan töitäni. Joskus kyllä menee aika myöhään, kun en millään malttaisi jättää viimeistelyä seuraavaan päivään.

6. Ompelukoneeni on vanha, vihreä Bernina. Siinä on suoraommel ja siksak. Pakki löytyy myös! Hyvin pelittää, vaikka välillä täytyy avittaa vähän käsipyörästä vauhtia :)

7. Fazerin Sininen pelastaa päivän kuin päivän!

Tämän tunnustuksen haluaisin antaa eteenpäin kaikille seuraamilleni blogeille! Olette ihania ja inspiroivia!