Nallet metsäretkellä

Syötävän (tai paras ehkä olla kehoittamatta moiseen) suloisille kärpässienitrikoille syntyi herttaisia Otso-paitoja. Otso on tosi kiltti pikkukarhu, joka tykkää leikkiä syksyisessä metsässä. Puodissa on valmiina monta Otso-paitaa vailla leikkikaveria :) Kokoja löytyy 74cm-128cm.

Kestovaippoja kiertoon!

Sisätäyttövaipat

Kaikki vaipat ovat jo löytäneet uuden kodin :)

Sisätäyttövaipat sisäpuolelta

Taskuvaipat

Taskuvaipat sisäpuolelta

Lorupussi

Esikoista odottaessani ompelin pikkuruisista tilkuista hänelle lorupussin itse kuvitettuine loruineen. Pussin etupuolelle tein vielä loruhepan, joka on kiinni tarralla. Meidän satuhetkemme alkaa aina siitä, että lapset saavat loruhepan syliin ja sitten laukkaamme yhdessä lorujen maailmaan.

Nyt ompelin lorupusseja myös Teelikamenttenin puotiin. Kaikissa pusseissa on tietenkin mukana loruheppa, joka on omien lasteni hepasta poiketen kasvattanut itselleen siivet.

Pussissa on mukana 12kpl kansanrunoja, jotka olen itse kuvittanut ja akvarellivärein maalannut. Jokainen kortti on siis ainutlaatuinen, kuten itse pussikin :) Lopuksi vielä laminoin kortit, jotta ne kestävät käyttöä. Näissä korteissa kuva on tekstipuolella, sillä ainakin meillä lapset tykkäävät lorutella vanhemman sylissä istuen.

Mikäli teillä on jo lorupussi, mutta kaipaatte sinne uusia loruja, laitoin Teelikamentteniin myös lisäkorttisarjoja.

Mekkohulluutta :)

Suunnittelin pikkutytöille mekkoa, joka olisi pehmoinen ja söpö. Pehmoisuus syntyi velourista ja söpöys tietenkin aina niin ihanasta sydämestä. Ihastuin itse näihin kovasti, joten nimeksi mekolle tuli Ihana. Vuoritin mekot kokonaan velouriin mätsäävällä trikoolla. Nämä menivät puotiin, mutta pitänee ommella omillekin muksuille tällaiset viimeistään joulunajan juhliin.

Oma tunikamekko

Olen tänä kesänä innostunut käyttämään mekkoja. Nyt halusin piirtää kaavan mekkoon/tunikaan, joka olisi mukava päällä ja jossa voisi käyttää noita ihania retrokangasaarteita, joita olen vuosien saatossa kirpputoreilta metsästänyt.

Tykkään lopputuloksesta niin paljon, että ompelin pari mekkoa myös tuonne Teelikamenttenin puotiin.

Tilkkutäkki

Saanko esitellä pitkään suunnitellun ja vähän nopeammin toteutetun parisängynpeittomme? Tämä tuli todella tarpeeseen, sillä edellisen tilkkupeittomme oli jälkikasvumme onnistunut tuhoamaan. (Se peitto oli toteutettu pitkälti kierrätysmateriaalista, joten osa tilkuista oli melko ohutta kangasta. Pariin tilkkuun tulikin ajan saatossa pieni reikä, kun täkki osui johonkin terävään tuuletusreissulla. Sitten meille syntyi kaksi uteliasta pikkuvintiötä, jotka löysivät pienillä sormillaan reikien sisältä ihanaa vanua. Ihmettelin muutaman kerran, mistä kummasta makkarin lattialle ilmestyy vanutolloja, kunnes peitto alkoi muistuttaa reikäjuustoa. En onnistunut enää pelastamaan sitä korjaamalla, joten tuli uuden peitteen aika.)

Selailin pitkin kevättä ja kesää monia inspiroivia tilkkukirjoja kivan blokkimallin löytämiseksi. Lopulta kuitenkin päädyin jälleen kerran tähän yksinkertaiseen neliöblokkiin, joka on omaan silmääni aina vaan se kaikkein kaunein. Se on niin selkeä, että kivat kankaat pääsevät siinä edukseen. 

Halusin värimaailmaksi ruskean, roosan, tummapinkin, turkoosin ja okran sävyjä. Sen nuo kirjojen tilkkugurut minulle opettivat, että valitsin työhön sekä tummia että vaaleita tilkkuja ja Kaffe Fassettin neuvon mukaan myös muutaman "virhetilkun". Tässä ne virheet ovat vaaleansininen, kirkkaanpunainen ja vaaleanvihreä. Aika hyvät neuvot, sillä lopputulos on mielenkiintoinen mutta silti jotenkin tasapainoinen sattumanvaraisesta tilkkuasettelusta huolimatta. Suunnilleen puolet kankaista oli jäännöspaloja aiemmista ompeluista, mutta iso pino uusiakin kankaita tarvittiin tämän kokoiseen peittoon (n. 220x230cm). Suurin osa kankaista on Tildaa, sillä olen niihin aivan rakastunut.

Reunakaitaleeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen ihan puhtaanvalkoisen. Se raikastaa mielestäni peiton ilmettä hyvin.

Auts! Missä sormustin?

Tikkasin peiton käsin muliinilangoilla.  Se oli vielä ihan hyvä idea, mutta sitten arviointikykyni petti aika täydellisesti. Päätin nimittäin tikata myös peiton reunan käsin, jotta tikkipistot antaisivat siihen jotain jujua. Voi sormenpääparkojani! Mutta kun homman olin kerran aloittanut, päätin sen myös sisulla pistellä loppuun asti.

Peiton alta löytyy ripaus IKEAlaista romantiikkaa ;)

Aikaa peiton tekemiseen kului jotakuinkin viikon verran, niinkuin luomistyöhön tuppaa paremmissakin piireissä kulumaan. Eli pari iltaa leikkelin tilkkuja, kolmantena päivänä ompelin ne yhteen, pari seuraavaa päivää tikkailin vanua kiinni ja yhden päivän tikkasin reunaa kyyneleet silmissä. Seuraavan päivän lepäsin esikuvani esimerkin mukaan, sillä näin, että peitto oli hyvä.

Teelikamentten Bloggarimarketissa!

Tulevana viikonloppuna (18.-19.8.) järjestetään Turun Baobabissa Bloggarimarket. Teelikamenttenin ihanuuksia lähtee mukaan kuvan mukainen setti. Jos liikuskelet Turun suunnalla,  kannattaa poiketa hypistelemässä :)

Tiikeri

Tilauksesta ompelin joustofroteisen tiikeripaidan pienelle pojalle. Irrotettavalla hännällä kuten Jellona-haalareissakin. :)

Muikkulaukku

Mittatilaustyönä tein ystävälle kameralaukun. Toiveena oli joku tyystin muunlainen kuin perinteinen musta laukku ja sehän sopi minulle vallan mainiosti :D Sain vapaat kädet laukun suhteen, mutta toiveena oli kolmelta sivulta aukeava laukku, jossa olisi riittävästi pehmustetta suojaamaan kamera ja kannessa kantokahva. Kuositoiveita yritin haistella ja tyttöjeni sienitakeista oli siinä vaiheessa puhetta. Siispä laukun perustaksi kaivelin sienitilkut esiin, ripaus punaista pilkkukangasta höysteeksi ja eteen kirjailin vähän asiaan kuuluvaa tekstiä. Vallan soma tuli, eikös?

Unohdin siistiä laukun ompelunukasta teippiharjalla ennen kuvaamista, hups!

Tarina

Mietin kesän mittaan, miten retrokankaista saisi ommeltua mekon, jota meilläkin tulisi käytettyä ihan arkena. Siis sellaisen mekon, joka on helppo pukea ilman nappeja, nauhoja ja vetoketjuja ja joka päällä olisi mukava leikkiä. Ja ehkä äidin kannalta tärkeimpänä seikkana mekon tulisi olla sellainen, jota ei tarvitsisi silittää pesun jälkeen!

Syntyi Tarina-mekko, jossa yläosa on trikoota (uutta tai kierrätettyä, mutta joka tapauksessa esipestyä ja rumpukuivattua) ja alaosassa liehumassa ne mummon verhot ja tädin pöytäliinat. Pikkusiskolle tein II-laatuisen Kalastavan karhun lopputilkusta mekkoon yläosan ja alaosa sitten ruskeaa sydänpuuvillaa. Kuvaa otettaessa mekko on jo pyörinyt useammassakin pesussa, mutta silitysrautaa se ei ole syntymänsä jälkeen nähnytkään! :D

Olen sittemmin tästä Tarinasta vallan innostuneena ommellut mekkoja useammassakin koossa ja napsutellut ne puodin puolelle.

Teelikamentten

Tänä kesänä rohkaistuin toteuttamaan jo vuosia mielessä pyörineen haaveeni: oman käsitöihin ja akvarellikuvituksiin perustuvan yrityksen. Heinäkuussa viimein syntyi Teelikamentten. Teelikamentten jatkaa Mari O´Netista tutulla tyylillä, eli leikkisiä, värikkäitä ja mukavia lastenvaatteita sekä muita pehmoisia juttuja. Näitä valmiita tuotteita löytyy puotiblogista (www. teelikamentten.fi).

Tervetuloa puotiin!

Tällä hetkellä valikoimista löytyy Loruheppoja ja Sopukka-pussukoita

sekä parit pikkuiset Jellona-haalarit ja pino välikausipipoja (koot 42-56).

Loruheppoja

Viime aikoina olen touhuillut satumaisten loruheppojen parissa. Nämä hurmaavat hirnujat ovat tietenkin runoratsujen lapsekkaampia serkkuja. Ne rakastavat paijailua ja lentävät myös mielellään kirjahyllyyn koristeeksi.

PS: Mikäli mielit hankkia tällaisen hepan omaksesi, kannattaa pysyä kuulolla lähipäivinä.

Pienet syyskamppeet kiertoon!

Päivitin jälleen tyttöjen vaatevarastot ja pienemmältä lähtee kiertoon muutamat kengät sekä CupCaken välikausihaalari asusteineen. Koot 80cm ja 21-23.

Syyskamppeet myynnissä huuto.netissä. Muoks: huutoaika on päättynyt :)

Kumpi ja kampi

Tein viime syksynä pienille ystävilleni synttärilahjaksi velouriset nimipaidat. Niistä on tykätty ja niitä on pidetty, mikä ilahduttaa aina ompelijan mieltä suuresti. Nyt näiden kaksospoikien äiti tilasi kokoa isommat paidat päiväkotikäyttöön, ettei tarvitse hoitajien arpoa, kumpi pojista olikaan kumpi.

Ja omaan käyttöömme tein pikapaniikissa jättisuuren vaippapussin. Tämä oli niitä ompeluksia, joihin havahtuu juuri ennen nukkumaanmenoa, kun tarve olisi heti seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan. Eli silmät ristissä sakset käteen ja toivotaan, että tulee toimiva ;) Ihan passeli tästä kuitenkin tuli, kuten käytössä tulleista rypyistäkin voinee päätellä.