Pupuneiti iltakävelyllä

Pinkistä pipoja varten hankkimastani pilvitrikoosta halusin tehdä vielä esikoiselle liivimekon. Kangashyllylläni oli niin herkullinen pino erilaisia pinkkisävyisiä trikoita, että päätin yhdistellä niistä maiseman. Ja sinne kukkuloiden keskelle hypähti pupuneiti iltakävelylle. En oikein tiedä, miksi intouduin noinkin 80-lukulaisiin väreihin, mutta nyt vain tuntui siltä. Valokuvissa pupun silmät erottuvat melko huonosti, mutta onneksi luonnossa paremmin.

Pupuneiti on kokonaan velouria ja pupun mekossa on oikeat napit. Kukkulat aplikoin ihan trikoosta. Tässä mekossa oli kyllä melkoisesti hommaa, sillä nuukailin liimaharsojen kanssa. En mitenkään malttanut kiinnittää tuollaisia isoja kukkuloita kalliilla harsolla, joten ompelin ne ensin suoraompeleella ja sitten vasta siksakilla. Muutaman nyppylän kiinnitin pienillä jämäharsopaloilla, mikä sekin oli melkoista palapeliä. Pupuneidin tein sitten ihan perinteisesti liimaharsoa ja irtirevittävää tukikangasta käyttäen. Se oli jo helpompi nakki.

Maisema jatkuu mekon takanakin.

Kesäiloa!

En ensi alkuun hirmuisesti innostunut tästä Znokin Kesäilo-trikoosta. Siinä on omasta mielestäni liikaa kaikkea. Ehkä murretuilla väreillä olisin tykästynyt kuosiin enemmän. Viime viikolla kuitenkin napsuttelin Sampsukasta joitain resoreita ja silmiini sattui pikkupala tätä kesäiloa. Yhtäkkiä sitä olikin aivan pakko saada, juuri tällainen minipala! Nuo Sampsukan palakankaat ovat omasta mielestäni välillä melkoista rahastusta, mutta jos kerran meitä hölmöjä ostajia niille riittää, ei tässä pitäisi mitään rutinoita enää täältä suunnalta kuulua... Jo tilatessani näin tämän kuosin yhdistettynä turkoosiin pilvitrikooseen, mutta takakankaan ja resorien värejä pohdin pidempään. Lopulta päädyin ihan valkoiseen takakappaleeseen. Helman kanttasin, jotta sain jokaisen sentin Kesäilosta hyötykäyttöön.

Tyttöjeni kavereille, kaksospojille, ompelin melkein identtiset kettupipot. 

 Ja toisille tyttösille tein äidin toiveesta ihan samanlaiset 

kevätpipot kuin omilla tytöilläni. 

Onnettaren suosikki!

Eilen päättyneeseen arvontaan tuli huikeat  62 osallistujaa. Aamulla tyttö pääsi onnettaren hommiin ja nosti lipukkeiden joukosta Viis viikolla -blogin Mian arpalipukkeen:

Mia kirjoitti: "Kahdella arvalla mukana ja raitajoustiksesta paita koossa 116 ois kiva! :)" 

Ja koska kuopus on kuumeessa eikä tänään ole päästy ulkoilemaan, ehdin käydä palkinto-ompelun kimppuun heti. Äsken se sitten valmistui! Ihan peruspaitaa en halunnut tehdä, joten lisäsin mukaan ripauksen vihreää norsun muodossa. Toivottavasti on mieleinen! Ottaisitko Mia yhteyttä sähköpostilla  niin pääsen postittelemaan paidan.

Onnea voittajalle!

Tässä lähipäivinä on myös valmistunut monenmoista pikaista ja tarpeellista omille lapsille. Ensiksikin perushousuja esikoiselle iki-ihanista sydänveloureista. En yleensä tykkää kuviollisista housuista, sillä niitä on niin hankala yhdistää meidän lasten monenkirjaviin paitoihin, mutta nämä sydämet tekevät poikkeuksen. Ne sopivat lähes kaikkeen! Siitä syystä valitsin myös tylsästi housujen väriset resorit. Kaavana Ottobren Saimi.

Kuopuksen omatoimisen pottailun onnistuminen on edelleen kiinni siitä, onko jalassa housut vai ei. Siksipä tuunailin rikkinäisistä sukkahousuista ja polvisukista kotioloihin säärystimiä.

  Isomman neidin reikäisistä sukkahousuista tuli pienemmälle myös tällaset caprimittaiset legginssit.

Ja lasten sukista nukelle sukkahousut.

Muutaman huivin olen myös surauttellut tytöille tilkuista. Talvisemmat siirsin heti varastoon syksyä odottamaan, mutta tässä pari kesäisempää.

Tanssiva leijona

Piirtelin eilen tanssivaa leijonaa nelivuotiaani mekkoon aplikoitavaksi, kun tyttö itse tuli viereeni katselemaan. "Kivaa, leijona!" tyttö ilahtui ja kysyi, josko hänkin voisi piirtää tanssivan leijonan. Hän kipaisi hakemassa piirustuslevynsä ja muutamalla viivalla piirsi paljon hienomman leijonan kuin äitinsä konsanaan.

Tässä on se alkuperäinen leijona kopioituna paperille piirustuslevyltä. Taiteilijan luvalla sain lisätä aplikoidulle leijonalle viivan kuonosta suuhun ja siirtää hännän mekon taakse roikkumaan. Tyttö näet tyhjentää päivittäin eteisen vaatekaapista kaulahuivit ja kulkee huivihäntä maata viistäen ympäri taloa. Meidän ihana kissa, kettu, tiikeri ja leijona ♥

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua arvontaan! :)

Arvonta

Blogini lukijamäärä on ylittänyt huikeat 200! Sen kunniaksi järjestän nyt pienen arvonnan kaikille lukijoilleni. Palkintoa pähkäiltyäni päätin jättää valinnan teille, arvoisat lukijat. Eli arvonnan voittaja saa valita kolmesta vaihtoehdosta mieluisimman: T-paita lapselle, PUL-taskuvaippa vauvalle tai pussukka ihan kenelle vaan. Arvonnan säännöt ovat tutut: yhden arvan saat kommentoimalla tähän alle ja olemalla lukijani. Lukijaksi saa toki liittyä myös arvonnan aikana! Kerro kommentissasi, mitä vaihtoehdoista 1., 2. tai 3. tavoittelet sekä vastaa palkinnon yksityiskohtiin liittyviin kysymyksiin. Toisenkin arvan saat lunastettua itsellesi linkittämällä arvonnan blogiisi tai Facebook-sivullesi. Ylintä kuvaa saa käyttää linkityksessä. Osallistumisaikaa on ensi viikon sunnuntaihin asti, eli 22.4.2014 klo 24 mennessä tulleet kommentit hyväksytään mukaan.

1. Vaihtoehto: T-paita lapselle (koot 80-140cm).  Toteutan paidan jonkin alla olevan kankaan pohjalta, joten ilmoita kommentissasi tavoittelemasi paidan koko sekä mieluisin kangasvaihtoehto.

1.a puna-keltaraidallinen joustofrotee
1.b kettu ja hanhi
1.c peukaloliisa

2. Vaihtoehto: taskuvaippa (koot S, M tai L). Kerro kommentissasi, minkä kokoista vaippaa tavoittelet ja mikä alla olevista PUL-väreistä houkuttaisi. Kerro myös, haluatko vaipan coolmax- vai microfleecesisustaisena.

2.a ruskea
2.b fuksia
2.c punainen

3. Vaihtoehto: pussukka. Kerro kommentissasi, minkä värinen/tyylinen pussukka olisi kiva, niin yritän löytää toiveiden mukaiset kankaat tilkkujemmastani.

Onnea arvontaan!

Tunika

Suuri Käsityö -lehden Amy Butler -teemanumerossa (2/2011) oli ihastuttavan iloisia naistenvaatteita, joista olen jo pitkään ollut aikeissa kokeilla ainakin tätä tunikaa. Tarkoitus oli ommella se värikkäistä kukkakankaista kuten alkuperäinen mallikin. Sitten joskus. Viime viikonloppuna kolusin Eurokankaassa tilkkutyökankaiden perässä ja myyjä halusi näyttää jotain pilkullista tilkkutöihin sopivaa popliinia vaatetuspuolelta. Katseeni kuitenkin nauliutui tähän keltapallolliseen kankaaseen ja unohdin samantien koko tilkkuprojektin!

Ajatuksena oli tehdä nuo tehosteet keltaisesta tai ruskeasta kankaasta, mutta kotoa ei sitten löytynytkään sopivia sävyjä. Hätähousuna en malttanut lähteä enää kangaskaupoille, joten kaivelin retrokankaitteni joukosta vihreää kukkakangasta. Ja nyt olen yhdistelmään oikein tyytyväinen. Tykkään tästä tunikamallista kovasti! Päällä ihanan huoleton ja kevyt. Ehkä teen joskus vielä sen kukallisenkin version...

Kameralaukku

Ollaan perheen kanssa vietetty pääsiäistä ihanan rauhallisissa tunnelmissa. Kaikesta rauhasta huolimatta äiti on toki pariin otteeseen karannut ompelukoneelle, kun kerta se perheen toinenkin lastenleikittäjä on ollut monta päivää maisemissa. Lähinnä olen tehnyt lahjaompeluksia, joista kerron sitten aikanaan lisää. Tänään kuitenkin tartuin jo pidemmän aikaa suunnitelmissa olleeseen kameralaukkuprojektiin. En oikein koskaan malttaisi ostaa valmiita laukkuja peleille ja vehkeille, kun ne mokomat maksavat lähes saman kuin ne kuljetettavat tavarat itsessään. Ja laukut ovat yleensä vieläpä tylsän näköisiä tai jopa rumia.

Nyt siis tehtävänä oli ommella suojaava laukku järkkärille ja videokameralle oheishärpäkkeineen. Kankaiksi valitsin taas vaihteeksi oikein retrokuoseja. Välissä on vanua ja sisäpuoli kosteudenpitävää PULia. Kaikki tykötarpeet olivat jollakin tavalla jämämateriaaleja: kankaat kierrätettyjä ja osin aika pieniäkin säästämiäni tilkkuja, PUL Myllymuksujen kaupanpäällistilkkuja (kuvista poiketen todellisuudessa väriltään ruohonvihreää eikä minttua...), vetoketju johonkin epäonnistuneeseen projektiin hankittua ja siitä asti laatikon pohjalla pyörinyttä ja vanu tilkkupeitoista yli jäänyttä. Eipä tarvitse kauheasti laskeskella laukulle hintaa :)

Itselläni on näissä laukkuhommissa aina suurin miettiminen siinä, miten saan kaikki saumat kätevimmin piiloon. Tällä kertaa päädyin ompelemaan vuorin ja päällisen valmiiksi ja yhdistämään kerrokset vetoketjulla. Ompelin näin ollen vetoketjun kiinni yhdellä ompeleella, joten se ei ole laukun siistein kohta... Laukun pohjalle tein irrallisen kovikkeen kankaalla päällystetystä paksusta kartonkilevystä. Lisäksi ompelin kaksinkertaisen PUL-suikaleen moneen mukautuviksi väliseiniksi ompelemalla sen kiinni vain päädyistään laukun takasivusaumoihin ja yhdellä ompeleella keskelle eteen.

Näitä laukkuprojekteja minulla on tosiaan ollut useita. Olen todennut omatekoiset laukut niin käteviksi ja kivoiksi, että päädyn useimmiten tekemään ne itse. Tässä kuva vanhan  filmijärkkärini laukusta, jonka pohjalta suunnittelin tämän uusimman laukun.

Ja tässä jo toistakymmentä vuotta sitten (hui, taidanpa olla aikas vanha...) tekemäni saappaidenkantolaukku. Tai siis ainakin silloin yritin naamioida saksofonilaukun saapaslaukuksi ;) Saappaan varsi on tasku, jossa kuljetan yleensä nokkahuilua. Tämän laukun tein suojaavaksi ompelemalla yhden kerroksen retkipatjasta. En kyllä enää kuollaksenikaan muista, miten lopulta yhdistin kaikki kolme kerrosta toisiinsa, mutta taisi siinä olla melko paljon käsin ompelemista...

Teitä lukijoita on siunaantunut jo aivan hurja määrä! Siitä ilahtuneena taidan laittaa arvonnan pystyyn, kun tuo 200:n rajapyykki ylittyy :)

Bernina karkasi käsistä...

Tarjouduin ompelemaan kaverin pojalle pari T-paitaa kesäksi. Minulla on paha tapa kiintyä kankaisiini niin, etten malttaisi käyttää niitä joskus oikein mihinkään. Nyt kuitenkin iski oikein kankaidentuhoamisvimma ja leikkelin sitten suunnilleen kaikki poikamaiset kankaani paidoiksi. Hups! Taisi tulla muutama liikaa... Onneksi tämä koko ja malli näytti sopivan myös omalle tytölle, joten käyttöön päässevät kaikki.

Kaavana Ottobren Octobus koossa 80cm. Kaula-aukon leikkasin ohjetta isommaksi (tosi yllättävää Ottobren kaavassa!), mutta vastaavasti kiristin kaitaletta Ottobren tyyliä kireämmäksi. Näin kaula-aukko ei ole lörppä, mutta paidan pukeminen onnistunee ilman kyyneleitä. Raidallinen paita on joustofroteeta ja muut trikoota.