Pussukka ja pieni vaippasetti

Ompelin kiinalaiselle ystävälleni Hong Kongiin joulutervehdykseksi pussukan. Uskallan laittaa kuvan tänne jo näin ennen joulua, sillä ystäväni ei kuulemma pysty käymään blogissani. Jostakin syystä blogiani ei pääse sikäläisillä yhteyksillä katsomaan. Kenties julkaisen täällä liian vallankumouksellista materiaalia :D

Tämä samainen ystäväni odottaa juuri esikoistyttöään ja innostuin tekemään tulevalle vauvalle pienen vaippasetin. En kyllä yhtään tiedä, millä mielellä kestovaippailuun siellä suhtaudutaan. Yritin tehdä setistä tosi söpön ja hempeän, jotta sitä olisi kiva ainakin kokeilla. Setissä on sisätäyttövaippa (velour/coolmax), flanellinen taittoimu ja bambujoustofroteinen tiimaimu. Piilotin ruskean joustofroteen ohuen trikoon alle ihan väriharmonian vuoksi. Päälle hankin tuon äitiyspakkauksista tutun kuorivaipan, josta itse tykkäsin kovasti ihan vastasyntyneellä.

Keppiheppa

Isompi tyttöni on jo pidemmän aikaa toivonut omaa keppihevosta. Olin toki ajatellut toiveen jossakin vaiheessa toteuttaa, mutta aina tuli jokin muka tärkeämpi käsityö edelle. Muutama päivä sitten kuulin saman toiveen aikamääreen kanssa: "Äiti, tekisitkö mulle keppihepan joululahjaksi?" Aika hämmästyttävä toive, kun tyttö uskoo joulupukkiin ihan täysillä ;)

Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja ompelin hevosen. Vielä varsin kokemattomalle ratsastajalle sopiva ensimmäinen hevonen on vanha, rauhallinen tamma. Vähän itsepäinen ja laiska, mutta varmasti luotettava ratsu. Suullisen kepparin kaava löytyi Suuri Käsityön numerosta 5/2008. Kankaaksi valitsin kirppikseltä oikeastaan aplikointeja varten ostamaani ihonväristä velouria ja täytteeksi survoin vanhaa tyynyä. Unisiin silmiin otin mallia RuttuNuttu-blogissa olleesta ihanasta keppihepasta. Kiinnitin pään ompelemalla sen moneen kertaan keppiin poratun reiän läpi.

Kuolaimet tein parista klipsistä ja avainrenkaista. Suitsista halusin todenmukaiset, mutta kuitenkin lelutyyliset, joten valitsin nauhaksi vaaleanpunaista ruudullista satiininauhaa.

Pupuhattu

Löysin kirppikseltä isommalle tytölle kurakelien rymyleikkeihin Lennen talvihaalarin. Väri (kulta/musta) on aika erikoinen, mutta haalari on varsin hyvässä kunnossa. Ja hintaa haalarilla oli käsittämättömät 0,25€. Pipo vielä tarvittiin, joten ompelin kirppikseltä eurolla ostamastani karvatakista pupuhatun. Olin ostanut takin lähinnä kivan rengasvetoketjun takia, mutta tulipahan karvakin käytettyä. Sisäpuoleksi laitoin fleeceä. Suunnittelin hatun kiinnitykseksi neppejä tai tarranauhaa, mutta päädyin kuitenkin ainakin toistaiseksi ihan solmittavaan malliin.

Halvaksi tuli tällä kertaa.

Sienihaalarit

Pikkuiset 60 senttiset kärpässienihaalarit matkaavat lahjaksi poikavauvalle. Haalarit ja aplikaatio ovat velouria ja sisäpuoli on kokonaan vuoritettu kärpässienitrikoolla. Näistä tuli hauskan jouluiset, vaikka vaaleansiniset ovatkin.

Tonttumyssy

Neuloin tonttumyssyn kummipojalle tuliaiseksi. Lanka on Nallea ja sydän fleeceä. Hetken epäröin sydämen kanssa, kun pelkäsin sen myötä myssyn tulevan liian tyttömäiseksi. Kyseessä on kuitenkin vasta nelikuinen ihana murupoika, joka on kyllä ehdottomasti sydämen arvoinen. Ja murun vanhemmatkin hyväksyivät sydämen, joten turha sitä on enää pohtia! Myssyn malli on sama kuin näissä.

Muumi

Olen ollut jo muutaman viikon joulumielellä ja avustanut tonttuja omassa pajassani. Lahjojen suhteen pitäisi tietenkin olla täysin hys-hys, etteivät salaisuudet paljastu ennen aikojaan, mutta omien lapsieni paketteja voin jo raottaa hieman. Heistä voin varmuudella tietää, etteivät he lueskele blogiani :D

Pikkusiskosta on tullut kova muumifani. Levyltä pitäisi kuunnella aamusta iltaan repeatilla muumien tunnaria ja iltapuuronkin kanssa jokaisessa lusikallisessa matkustaa nykyisin muumi. Sain siitä päähäni ommella hänelle oman muumilelun. Kaavoja muumeihin en löytänyt, joten ne piti piirrellä itse. Lopputulos ei ole samanlainen kuin kauppojen muumipehmot, mutta uskoisin tuon menevän tyttöön aivan täydestä. Ja onpahan ainakin uniikki. Materiaalina kaapista löytyneet fleecetilkut ja täytteenä vanha tyyny. Silmät aplikoin velourista. Kädet ja jalat ompelin helpolla tavalla ihan sivusaumaan ja täytettä lisäsin vain niiden teräosiin. Näin ne heiluvat ja liikkuvat hauskasti mukana. Häntä piti kuitenkin ommella käsin kiinni, kun takana ei ole saumaa. Kokoa otuksella on 40cm.

Muumin masuun tein vähän kirjailuja käsin muliinilangoilla.

Aika viheliäinen alusta moiselle tuo fleece...

Palapelipussit ja pari paitaa

Meidän muksuilla ei palapelien pahviset laatikot kestä ehjänä kuin pienen hetken, minkä jälkeen kaikkien pelien palat ovat iloisesti sekaisin. Aloinkin miettiä palapeleille jotakin katseiden kestävää säilytyssysteemiä. Monien käyttämät muoviset karkkilaatikot olisivat tietysti kätevät, mutta ei niin kivan näköiset. Päätin ommella kullekin pelille oman pussukan. Nauhoja lapset eivät vielä osaa solmia, joten ompelin yläreunaan kuminauhan. Sen ansiosta palat pysyvät pussissa ja tulevat myös tarvittaessa helposti ulos. Ainakin yhden päivän kokemuksella pussukat ovat lunastaneet paikkansa.

2-vuotiaille sankareille tein velouriset nimipaidat.

Pikkusiskon talvitakki

Ompelin myös pikkusiskolle hiippahupputakin talveksi. Kirppikseltä löytyi hänellekin haalarihousut, joiden ruskea väri soveltui vallan mainiosti retrotakin kaveriksi. Tämänkin takin kankaat valitsin omista retrokangaspinoistani. Ruskea kangas on paksuhkoa puuvillaa oleva verho, jonka heti alunperin ostin takkimielellä. Oranssi kukkakangas on yksi suosikeistani ja siitä riitti vielä hupun vuoriksi sekä muihin tehosteisiin. Takin kaava on sama kuin tässä syystakissa.

Lämmikekerrokseksi ompelin vanun ja vatiinin. Tällä kertaa ompelin ne omaksi takikseen, jotta sain paksut saumat tikattua litteiksi. Tikkailin myös vanua kiinni vatiiniin, jotta se ei pesuissa myttyyntyisi. Takin vuorina on pehmoiseksi kulunutta (mutta toki ehjää) kierrätyslakanaa. Lisäsin sisäpuolelle saumaan myös pesuohjeet, jos takki jossain vaiheessa päätyy kiertoon. Olen noita pesumerkkejä joskus hankkinut lahjaompeluksia varten.

Takin helmaan ja hihansuihin tikkasin pätkät oranssia polvekenauhaa. Hihoista tein tarkoituksella kuitenkin niin pitkät, että alkuun voin kääntää näkyville suloisen vuorikankaan. Ehkäpä suorilla hihoilla takki mahtuu tytölle vielä seuraavanakin talvena.