Simppelin ihanat Handy menit

Joskus kankaan kuosi on niin mainio, ettei se vaadi yhtään mitään kikkailuja. Sellainen helmi on myös tämä Leena Rengon suunnittelema Handy Men -trikoo, jota tilasin Majapuulta. Ei mikään upouusi kuosi, mutta edelleen ihan huippu. Ompelin siitä ensi alkuun pienen sarjan T-paitoja puotiin. (klik)

Trikoolätsät

Viime kesänä ompelin pinon kierrätyskankaisia lätsiä Teelikamenttenille. Ne jakoivat asiakkaiden mielipiteet juurikin kierrätysteemansa vuoksi. Retro ei iske ihan kaikkiin.

Täksi kesäksi mietin, tekisinkö kierrätyskankaisten lätsien rinnalle vastaavia myös uudesta puuvillasta. Pitkän pähkäilyn jälkeen päätin kuitenkin tehdä uuden malliston teelikamenttenmaisesti trikoosta. Useita eri kuositrikoita yhdistelemällä lätsistä saisi tosi erilaisia.

Joustamattoman kankaan vaihduttua joustavaan piti myös lätsän mallia hieman hienosäätää. Päädyin tekemään lätsästä vuoritetun ja niskapuolelle lisäsin resorikaitaleen. Lopputulos on hyvinkin lippalakkimainen istuvuudeltaan.

Koekäyttäjät ihastuivat ja Helsingin Käsityökorttelissa ensi esiintymisensä saaneet lätsät myytiin joidenkin kokojen osalta loppuun. Tällä viikolla ei ole helteitä näkynyt, mutta pyöräytin lippistehtaan käyntiin. Juuri nyt valikoimasta löytyy nämä lätsät:

Tästä ostoksille!

Kaksi helteistä Käsityökorttelia

Helsingin Käsityökortteli

Pari viime viikonloppua ovat sujuneet varsin helteisissä merkeissä Tampereen ja Helsingin Käsityökortteleissa. Ei pöllömpi tapa nautiskella aurinkoisista päivistä! Kortteleita edeltävät viikot ovat tietenkin kuluneet intensiivisesti ompelukoneen äärellä, joten paljon uusia tuotteita on syntynyt, vaikkei aikaa niiden bloggaamiseen ole ollutkaan. Vielä on jäljellä yksi Käsityökorttelikiertueen etappi: Seinäjoki 7.6. Sen jälkeen lupaan päivittää uusia ompeluksia tännekin! Mutta merkatkaahan pohojalaaset ystävät kalenteriin tuo kesäkuun alun lauantai. Silloin on tarjolla ainutlaatuinen kattaus suomalaista käsityötä keskellä Seinäjokea (Matti Visanninkujalla).

Teelikamentten Tampereella

Käsityöyrittäjät Helsingissä

Helsingin kuvat otti Korttelipaparazzi Terhi Muukkonen. 

Musiikkia pienelle

Tytön soitonopettaja jää kesälomalta äitiyslomalle, joten halusimme antaa muistamisena jotakin vauvaa varten. Tytön kanssa suunnittelimme musiikkiaiheisen bodyn iik-niin-pienessä 50 cm koossa.

Lintu on applikoitu ensin mustalle trikoolle ja trikooympyrä ommeltu lopuksi bodyyn suoralla ompeleella. Näin ompeleiden ei pitäisi kutittaa pientä masua.

Lahjan mukana meni vielä maailman hienoin kortti (ainakin näin äidin mielestä ;-) )

Applikointi

Facebookissa kiertää tällä hetkellä monenlaisia arkikuvahaasteita. Myös Teelikamentten sai haasteen kuvata yrityksen arkea. Tänään on haasteen kolmas päivä ja työn alla olivat applikoidut pipot. Kun kerrankin pidin kameraa mukana työvaiheiden aikana, sain tallennettua jonkinmoisen tutoriaalin applikoinnista. Jaan sen nyt täällä bloginkin puolella. Eli applikointi - näin minä sen teen :)

1. Ensin päätetään applikoitava kuva. Jos se on yhtään monimutkaisempi, siitä kannattaa piirtää paperille malli. Valmiissa työssä kuva on peilikuvana, joten ota se piirtäessäsi huomioon. Itse piirrän joskus mallikuvan valmiiksi "väärin päin", mutta useimmiten hahmottelen sen juuri niin kuin haluan sen lopullisestikin olevan. Silloin käytän kuvan kääntämiseen köyhän miehen valopöytää, ikkunaa. Kuva jäljennetään kaksipuoleiselle liimaharsolle kuulakärkikynällä. Jokainen yksityiskohta jäljennetään erikseen. Kokemukseni mukaan helpoimmin applikointi sujuu, kun käyttää paperitaustaista liimaharsoa.

2. Liimaharsot silitetään paperipuolelta applikoitavien kankaiden nurjalle puolelle.

3. Palat leikataan irti piirrosviivojen mukaan ja taustapaperi nypätään irti. Toisinaan varsin viheliäistä hommaa, jos paperi on liimautunut oikein täpäkästi kiinni harsoon...

4. Palat asetellaan vaatteelle ja silitetään kiinni. Jos yksityiskohtia on paljon, ne kannattaa silittää paikoilleen yksitellen. Kun kuva on hyvin kiinni, sen reunat voi siistiä teippiharjalla.

5. Työn taustapuolelle kannattaa laittaa irti revittävää tukikangasta, jotta kankaat eivät ala aaltoilla ommellessa. Tukikangasta on saatavilla joko kiinni silitettävänä tai liimattomana versiona. Itse tykkään käyttää kiinni silitettävää, joskin joskus se tarttuu aika tiukasti kankaaseen.

6. Kuva ommellaan kiinni reunoista tiheällä siksakilla. Mitä tiheämpi, sen siistimpi lopputulos. Pienissä paloissa ommelleveys voi olla kapeampi ja isoissa sitten leveämpi. Itselläni perusleveys on 3 mm ja tikin pituus max 0,4 mm. Schmetzin Strech 80 -neula toimii omassa koneessani parhaiten. Pitkään applikoin ihan tavallisella paininjalalla, mutta Berninan Aurorassa tuli mukana avopaininjalka, joka on ihan näppärä. Saatavilla on myös läpinäkyviä paininjalkoja. Ompeleen lopussa päättely on tärkeää ja sen voi tehdä esim. vetämällä langanpäät nurjalle ja solmimalla.

7. Tukikangas poistetaan valmiin kuvan taustalta. Oman kankaani nimi on "irti revittävä", mutta ei se kyllä hyvin repeä molempiin suuntiin. Lisäksi kovin tiukka repiminen saa herkästi applikaation reunat kupruilemaan, joten mieluiten käytän tukikankaan poistoon saksia. Tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana, ettei leikkaa kankaaseen reikää!

8. Valmis applikaatio näyttää taustapuolella tältä.

Jyväskylän Käsityökortteli

Jyväskylä 2014

Eilen nousi Jyväskylän satamaan Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli. Lähdin tietenkin mukaan Teelikamenttenin teltan kanssa. Edeltävät päivät olivat niin sateisia, etten koekasannut telttaa kertaakaan ennen tapahtumaa. Edellisenä päivänä juuri ennen nukkumaanmenoa muistin äkkiä, että olin syksyllä laittanut teltan kankaat ja telttarungon säilytykseen eri kasseissa. Ja autossa oli siten pakattuna vain runko... Ei auttanut muu kuin hipsiä pyjama päällä koluamaan varastoa. Onneksi tuli edes siinä vaiheessa mieleen eikä vasta aamulla satamassa!

Talven aikana olin hankkinut uuden nelihaaraisen vaaterekin ja toisen myyntipöydän. Sain siis sisustaa teltan ihan uudella tavalla. Päädyin laittamaan pöydät sisäseinien viereen aiemman ulkoreunan sijaan. Tykkään kovasti nyt siitä, että asiakkaat pääsevät itsekin sisälle telttaan. Telttahan näytti aiemmin tältä:

Helsinki 2013

Ennen Käsityökorttelia tein lisää applikoituja paitoja, kun niiden varastot olivat huvenneet lähes loppuun. Nyt ne pääsivät paraatipaikalle teltassa.

Pussukat, pinnit ja avainnauhat saivat nyt ihan oman pöydän.

Ja pipot valtasivat toisen pöydän.
Pipoja onkin tullut kevään mittaan ommeltua hirmuinen määrä. 

Niitä menee aina myyntitapahtumissa eniten. Vekkuli on edelleen suosikkimalli, 

mutta Rutturalla on kirinyt hyväksi kakkoseksi ohi Ruttu-pipojen.

Vanha vaaterekki on nyt päätynyt Tarina-kierrätysmallistolle. Itse tykkään, 

kun kierrätystuotteet ovat omana osionaan värihysteerisessä sirkusteltassani.

Miltä kokonaisuus vaikuttaa? Hukkuvatko tuotteet toisiinsa vai onko teltassa hyvänmielen värisekamelska?  Otan mielelläni vastaan vinkkejä tuotteiden esillepanoon! 

Kävitkö sinä Jyväskylän Käsityökorttelissa? Mikä oli tapahtumassa onnistunutta? Mitä olisi kannattanut tehdä toisin? Haluaisitko Käsityökorttelin Jyväskylään toistekin?

Ja Käsityökorttelihan ei ollut yksittäinen tapahtuma vaan kokonainen kiertue. Seuraavaksi se nousee Tampereen Keskustorille jo ensi viikonloppuna. Nähdään kortteleissa!