Leijonahaalari

Pienen pojan ristiäislahjaksi ompelin veikeän leijonahaalarin. Kankaat ovat velouria ja kaava on oma (62/68cm). Häntä kiinnittyy tarralla.

Kunhan saan haalarista käyttäjäkokemuksia, taidan ommella jokusen myyntiinkin asti :)

Kirjeystävälle

Minulla on säilynyt yksi  kirjeystävä yläasteikäisestä asti. Olemme kasvaneet koululaisista aikuisiksi ja opiskelijoista äideiksi kirjeenvaihtomme aikana. Monenmoista kulttuurin-ja ajatustenvaihtoa on seilannut maidemme välillä sadoissa kirjeissä, ja olemme kerran jopa tavaneet.

Kirjeiden mukana meillä on usein tapana lähettää pieniä yllätyksiä. Täältä on matkustanut niin Muumit kuin Marimekotkin - ja välillä jotain omatekemääni (kuten vaikkapa tämä body). Tällä kertaa sujautin kirjeeseen Runoratsun.

Näitä heppoja tulee lähiaikoina ihan myyntiinkin asti :)

Pipoja vähän joka haalariin, kun kerran vauhtiin päästään

Sattuipa tässä käymään niin, että meikäläiseen iski aivan vastustamaton turhamaisuudenpuuska eilen ostosreissulla. Ostin nimittäin pienemmälle neitokaiselleni välikausihaalarin, vaikka hänelle olisi löytynyt sopivan kokoinen ja täysin toimiva haalari omastakin takaa. Mutta kun tuota vihreää esikoisen haalaria on katseltu niin kauan jo ja tyttöseni näyttävät siinä ihan pikkupojilta. (Ei kyllä pitäisi olla mikään yllätys, sillä tuohan oli nimenomaan poikien mallistosta aikanaan ostettu...) Mutta tässä pinkissä pallohaalarissa tyttöäni ei takuulla luulla pojaksi!

Kotiin päästyäni hurauttelin haalariin oitis pari natsaavaa pipoa: trikoisen lämpimille syyssäille ja velourisen sitten hieman viileämmille ilmoille. Nyt ei minua haittaa, vaikkei sitä kesää tulisi ollenkaan...

No en minä sitä vanhaa haalariakaan täysin unhoon heittänyt, sillä kaipa syksyn kurakeleille on hyväkin olla varavaatetta. Ompelin siihen sopivan uuden pipon ihastuttavasta Punahilkka-trikoosta - ja jopas sai uutta ilmettä tämäkin puku.

Ja siinä vauhtiin päästyäni tein saman kokoisen pipon vielä talveakin ajatellen. Halusin kokeilla, miten tuo pipokaavani käyttäytyy talviversiona eli paksulla fleecevuorilla. Ja vastaus on, että oikein hyvin ja jopa paremmin kuin tuo kevyempi versio.

Viime keväänä tuli hankittua melkoisen värikäs haalari ensi talveksi. Inhoan tummansinistä ja neonkeltaista, ja turkoosillekin  olen vasta lähiaikoina lämmennyt, mutta jokin tuossa haalarin kuosissa kolahtaa minuun ihan täysillä. Taidan olla ainoa, sillä ALE-rekissä oli kyseisiä haalareita jäljellä lähes joka koossa :D

Pyynnöstä toisten pikkuisille

Naapurini halusi antaa ystävänsä vauvalle lahjaksi pienen mekon, jonka sitten lupauduin ompelemaan. Onhan se kyllä söpö! Koko 68cm ja materiaalina velour.

Siskoni tykästyi vauvalahjaksi tekemiini vaippoihin ja toivoi paria uutta. Tosi ilahduttavaa, että lahjani pääsi käyttöön ja tuntui toimivalta ♥

Ja erään pienen tytön nukelta puuttuivat vaipat, 

joten pitihän sellaiset sitten kiiruusti ommella!

Vauvalahja ja harkkahousuja

Unkarilaisen ystäväperheemme pian syntyvälle esikoispojalle kokosin tuliaiseksi lahjan. Pirteän apinabodyn lisäksi halusin antaa pienen kestovaippapaketin. Unkarissa nimittäin kestovaippailu ei ole nykyisin kovinkaan yleistä, vaikka kertakäyttövaipat ovat siellä todella kalliita. Tämän tulevan äidin kanssa keskustelimme joskus pari vuotta sitten vaipoista ja silloin hän sanoi aikovansa käyttää kestovaippoja lapsillaan ihan terveydellisistä syistä ja esimerkinkin vuoksi - hän kun on lääkäri. Hän oli kuitenkin työssään nähnyt vain perinteisiä harsoviritelmiä. Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt kaikkea itse vaan hankin äitiyspakkauksessa jaetut Imsen NB-kuoren ja S-koon AIO:n paketin perustaksi. Kuoren kanssa käytettäväksi ompelin velourisen sisätäyttövaipan omalla hyväksi kokemallani kaavalla ja lisäksi vaippaan pari imua. Joustofroteinen tiima nopeaksi imuksi ja bambuinen tiima tuollaisella taiteltavalla lipareella. Minulla ei poikavauvojen vaipatuksesta ole omakohtaista kokemusta, mutta ajattelin eteen taiteltavan lärpäkkeen olevan ihan paikallaan :) Mieheni vie paketin perille ja hän lupasi vielä opastaa vaippojen täytössä ja käytössä sekä pesuhommissa. Hyvin on neljän vuoden vaippailukokemus hänet ilmeisesti kouluttanut tähän lähetystötehtävään :D

Valitsin punaisen tarran bodyn kanttausten innoittamana :)

Omalle vauvalleni piirsin harkkahousukaavan. Esikoisella kävi aikoinaan muutamat ostoharkkarit kääntymässä, mutta ne eivät silloin tuntuneet auttavan kuivaksi-
oppimisessa millään tavalla. Ja isomman vahingon sattuessa niitä oli i-n-h-o-t-t-a-v-a-a riisua... Tuo pienempi neitokainen kuitenkin edistyy kuivaksioppimistiellään täysin eri kaavalla kuin isosiskonsa, joten nyt päätin antaa harjoitteluhousuille uuden mahdollisuuden.

Tein housut hetkellisen päähänpiston innoittamana kaapista löytyneistä kankaista. Päällä kaikissa housuissa PUL, imuna joustofroteeta ja sisäkankaana joustofrotee tai college. Valkoiseen kokeilin ommella jalanteille kuminauhakujat, mutta muista jätin ne pois. Kerta kerran jälkeen kokeilen kujia vaippoihin, mutta aina totean niiden muuttavan jalanteitä kovemmiksi. Mukavuus pääsee siis ulkonäön edelle, kun lasten alusvaatetuksesta on kyse.

CupCaken hengessä

Ihastelin keväällä Pikkupikkuriikin tekemää kevättakkia, ja kun hän tarjosi yli jäänyttä vanharoosaa ulkoilukangasta myyntiin, tartuin oikopäätä tilaisuuteen. Olin jo pitkään suunnitellut CupCake-tyylisen ulkoilutakin ompelua, mutta sopivaa kangasta ei ollut aiemmin tullut vastaan. Kivanmallinen anorakkikaava löytyi Ottobren numerosta 4/2010. Koot tosin päättyivät 92 senttiseen kaavaan, mutta suurensin sen kokoa isommaksi. Tarkoitus oli siis saada tästä pikkusiskolle syystakki, mutta ainakin alkuun se päätyi isosiskon kaappiin. Lähinnä siis takin pituus oli pienemmälle tytölle varsin koominen...

Takki on vuoritettu vaaleanpunaisella flanellilla ja yksityiskohtien kankaat ovat Tildaa. Innostuin taas näpertelemään niskan vuoriin koristepalan. Pitkään harkitsin hupun tekemisestä hiippamallisena, mutta tämä peruskypärä pysyy kuitenkin paremmin leikkiessä päässä huonolla ilmalla. Sivusaumassa on pukemista helpottava vetoketju ja etuhalkio kiinnittyy tarranauhoilla. Olisin mieluummin naputellut halkioon nepparit, mutta sopivia ruskeakantaisia ei tullut vastaan. Neppareilla lopputulos olisi viimeistellymmän näköinen.

♥ Kiitos kaikille ilahduttavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni ♥

Aika pöllöä!

Talvitakkeja kesäkuussa? Onko tuo nainen menettänyt järkensä lopullisesti?

Sallinette minun hieman selittää... Etsiskelin keväällä söpöjä sametteja ystävän vauvan vaatteisiin. Sillä tutkimusmatkalla törmäsin huutiksessa näihin ihastuttaviin pöllökuoseihin. Näin ne heti tyttöjen takkeina - ja nimenomaan talvisina kyläilytakkeina. Molempia kuoseja oli tarjolla aika naftisti enkä löytänyt samoja kankaita nettikauppojen valikoimista. Niinpä napsuttelin pöllökankaat heti varastooni, vaikka edellisestä talvesta oli vasta hädin tuskin päästy. Pian sen jälkeen tilailin Nappikauppa Punahilkasta askartelutarvikkeita ja samoilla postikuluilla päätin laittaa tulemaan nappiaihioita myös näihin takkeihin.

Viime viikolla tilailin Hanhelista kesäisiä trikoita ja samasta putiikista löytyi takkeihin tuota yksiväristä samettia ja hihansuihin suloista raitaresoria. Ja kun vielä alkuviikosta löysin kirppikseltä ison kassillisen kankaita eurolla ja kankaiden joukossa oli valkoista, tuulenpitävää kangasta vuoriksi, alkoi tarpeet takkeihin olla kasassa.

Ja sitten mies jäi kesälomalle.

Nyt on äidillä aikaa ommella, mutta uusia kesävaatteita ei näille koleille keleille ole tarvittu. Päätin siis pienentää kangaskasoja ja ommella ne takit jo nyt varastoon. (Eli käytännössä kangaskasa vain siirtyi eri olomuodossa huoneesta toiseen, mutta ainakin kangashyllylle tuli tilaa...) 


No joo, ei tässä selittelyt paljoa auta, mutta tulipahan tehtyä huippusöpöt takit! Kaavan piirsin vanhemmasta Ottobresta (6/2008). Koska sekä takin päällinen, vuori ja vanukerros leikattiin hieman eri kaavoilla, tässä pelkässä valmistelussa hurahti ihan mukavasti aikaa ja ompelu siirtyi suosiolla seuraavaan päivään. Eilen sitten surruttelin takit kasaan ja lisäilin niihin pieniä herkullisia yksityiskohtia. Tälle aamulle jäi vielä nappihommat. Eli työtä takeissa oli kiitettävästi, mutta kivaa hommaa kuitenkin.

Sovituskuvia en hennonnut tällä säällä alkaa tytöistä takit päällä napsimaan. Ehkä sitten alkutalvesta, jos intoudun väsäämään takkeihin sopivat myssyt. Mutta sen verran aamulla pikaisesti takkeja kokeiltiin, että todettiin niiden olevan tosi herkut päälläkin!

Vuorikankaan niskaan tein tuollaiset puuvillakankaiset pyörylät. Eiväthän ne sieltä käytössä näy, mutta ainakin itse tiedän niskasta tuollaisen söpöstelyn löytyvän :)

Materiaalit hankin ja käytin tosi naftisti. Sameteista ei jäänyt käytännössä mitään jäljelle ja helman nauhakin käytettiin sentilleen. Se oli kyllä aikamoinen sattuma, sillä nauha oli omista varastoistani ihan muuhun tarkoitukseen aikoinaan hankittua.

Kahteen takkiin kului materiaaleja seuraavasti:
- pöllösamettia 0,9m + 1m
- vaaleanpunaista samettia 0,8m
- vuorikangasta 1,5m
- pallopuuvilloita n. 0,7m
- paksua levyvanua 2m
- resoria 0,2m
- nauhoja, monensorttisia, yhteensä n. 3,5m
- 12 nappia
- pala heijastinkangasta

En edes uskalla laskea takkien hintaa... Enkä laske!