Pikkuisia

Päätin taas kokeilla jotakin bodykaavaa vauvalahjoihin. Tällä kertaa testiin pääsi lyhythihainen body (Ottobre 3/2010). Muokkasin tosin hihat heti alkuun pitkiksi. Kaavan piirsin 56 senttisenä, mutta hihan pituuden mittasin Lindexin 62cm bodysta. Taas jäin ihmettelemään näitä Ottobren bodymitoituksia: valmis body näet oli sekä pidempi että leveämpi kuin tuo kokoa suurempi Lindex. No, tokihan tuota Lindex-versiota on pesty ja käytetty, joten voi olla hitusen kutistunut alkuperäisestä. Ei kuitenkaan edes koon verran!

Tämä apinabody onkin passeli mittasuhteiltaan kestovaippailuun, mutta aloin heti jatkokehitellä tuota kaavaa.

Muokkasin alkuperäistä 56cm kaavaa pari senttiä lyhyemmäksi ja hieman kapeammaksi, jolloin tuloksena oli sopusuhtainen 62cm body. Aika jännä. Mutta tämän kaavaversion pistän talteen ja käytän jatkossakin :)

Sienimekko

Tämä raikkaan ruohonvihreä joustofrotee on odotellut vaatteeksi päätymistä jo syksystä asti. Ongelmana ei ole ollut se, etteikö kangas olisi houkuttanut tarpeeksi. Syy oli siinä, että näin kankaassa aina vaan kärpässienen, vaikka olisin halunnut aplikoida siihen aivan jotain muuta. Syksyllä kaupungilla juoksenteli lapsosia ihanissa vihreissä kärpässienimekoissa (olisivatkohan olleet Me&I:n mallistoa?) ja tuo näky nousi mieleeni aina vaan. Nyt kun kangas uhkasi jäädä omille muksuille lyhyeksi, päätin ommella siitä sen mieltäni vaivaavan kärpässienimekon. Ja on se kyllä ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Mekon kaava on oma, kokona n.86cm. Pääntien ja hihansuut kanttasin samalla joustofroteella, kun sopivanväristä resoria ei löytynyt omista varastoista. Jos olisin ennakoinut tuota resoriasiaa hieman paremmin, olisin toki leikannut hihansuihin käännevaran. Mutta ihan hyvät niistä tuli noinkin.

Sienestä piirsin tarkoituksella hieman epäsymmetrisen, mutta ommeltuna se kyllä vaikuttaa lähinnä vahingossa vinolta... Jalan yksityiskohtiin valitsin vaaleanbeigen langan.

Pikkuneiti ihastui mekkoon kovasti. Hän juoksi heti poseeraamaan samaan paikkaan, missä siskokin on usein keikistellyt kameralle. Itseäni hymyilytti kovasti, kun tyttö otti aivan samanlaisia asentojakin kuin isosiskonsa :D

Alusvaatetusta

Päätin tuhota pienimpiä trikootilkkuja pikkareihin. Kaava tällaisille perinteisille pikkuhousuille löytyi Suuri Käsityön numerosta 2/2005. Kirjainpikkarit on tehty täysin ohjeen mukaan, mutta muut tein sitten parannettuina versioina (= kireämmät reisikumpparit ja vyötärölle kuminauhakujan sijaan pitsikuminauha.). Oli nopeat tehdä!

Pienemmällekin neidille olisin mielelläni ommellut pikkuhousuja, mutta kuivaksioppimisesta ei näy merkkiäkään... Siispä ilahdutin perheen vaipparumbaa uusilla kuoseilla! Ja salaa toivon, että tällä kohtaa Murphyn laki astuisi voimaan ja tyttö oppisi kuivaksi heti uusien vaippojen myötä. Suunnilleen niin kävi esikoisen kohdalla: kun viimein olin löytänyt täydellisen yövaippasysteemin atoopikon herkälle iholle, tyttö oppi viikon sisällä yökuivaksi.

Hempeää pienelle tytölle

Ystävän vauvalle tein lahjaksi hempeän nallebodyn. Kaavan piirsin Ottobresta (6/2007). Olin ainakin piirtävinäni 62cm kaavan, mutta lopputulos on kyllä mielestäni isompi. Onneksi vauvoilla on tapana kasvaa :) Nalle on koottu kokonaan velourtilkuista.

Verhot

Viikonloppuna tuli viimein lakaistua joulu ulos ja samaan syssyyn päätin ommella olohuoneen ikkunoihin uudet verhot. Tapetteihin kivasti sopivat kukkaverhot löytyivät kirpputorilta, mutta ne olivat auttamatta liian lyhyet meidän ikkunoihimme. Yleensä tykkään lattiaan asti ulottuvista verhoista, mutta nämä piti saada riittämään edes ikkunan alareunaan. Jatkokankaaksi valitsin ystävältä saamiani ruskeita tyynyliinoja. Liinoja oli alunperin ollut 4kpl, mutta yhden olin jo ehtinyt silppuamaan tilkkutöihin. Siksi jouduin kokoamaan yhteen verhoon alareunan kahdesta palasta. Aika hyvin sauma piiloutuu, mutta näin päivänvalossa se näkyy tummana, kuten kuvasta käy ilmi.

Hankala sienitunika

Oli tässä eräänä päivänä tarkoitus ommella kuopukselle pikaisesti tunikamekko Ottobren teekannutunikan kaavalla. Tuttu, moneen kertaan hyväksi todettu kaava. Niinpä surautin tunikan kasaan sen kummempia sovittelematta. Yleensä ompelen pääntien resorit aina reilusti venyttäen, jolloin pääntie hieman rypyttyy. Nyt kuitenkin venytin vain maltillisesti, mikä oli virhe: sovitettaessa lähestulkoon tyttösen napa vilkkui pääntieltä ja olkapäiden kohdalta tunika roikkui tosi rumasti. Huh hei ja harmitti kyllä! Mutta koska kotiäidin aika ei ole rahaa (vaikka vapaa-aika kullanarvoista luksusta onkin) ja kankaat ovat hintavia, päätin pelastaa tunikan. Mietin jo monenmoisia kommervenkkejä pääntielle, mutta päädyin kuitenkin ottamaan ratkojan käteen. Siinä olikin puuhailemista, kun ratkoin ensin kaksoistikkauksen ja sitten saumuriompeleen... Sen jälkeen kanttasin pääntien uudelleen normaaliin tapaani reilusti resoria venyttäen. Valitettavasti hihoihin sopiva tummanruskea resori oli loppunut, joten uusi pääntie on astetta vaaleampi. Periaatteessa olisin voinut käyttää vanhan pääntieresorin uudestaan, mutta pelkäsin sen lörpähtäneen jo liiaksi. Hyvä tunika tästä lopulta tuli, mutta aikaa kului kahden tunikan verran.

Tässä vielä kuva ensimmäisestä pääntiestä.

Minnie

Ottobren suosittu Minnie-mekon kaava oli itseltäni vielä kokeilematta, joten testasin sitä tähän ei-niin-mieleiseen Peukaloliisa-trikooseen. Se tuli ikasyrin salaisessa kangaspaketissa, joka oli muidenkin kankaiden osalta aivan pettymys. Ainoa kiva kangas oli punainen sydänvelour, joka sekin oli pahasti II-laatuinen. Taisi siis jäädä omalta osaltani kertakokeiluksi tuollainen salaisuuspaketti.

Minnie osoittautui ihan kivaksi kaavaksi, joten leikkasin paljon mieleisemmästä kankaasta toisen mekkosen. Tällä kerralla halusin kuitenkin vyötärökaitaleen resorista ja ihan venytettynä. Tästä tuli käyttäjänsä suosikki!

Tänne on liittynyt monta uutta lukijaa viime viikkojen aikana. Lämpimästi tervetuloa!