Katse ensi kauteen

Tässä vaiheessa talvea koluan yleensä kauppojen ulkovaaterekkejä katse suunnattuna seuraavaan talveen. Omat murut kasvavat niin tasaisen säännönmukaisesti, että oikean koon arvioiminen on ainakin tähän saakka ollut helppoa. Tänä vuonna molemmille tytöille tuli hankittua pirteän raidalliset haalarit, joita ihailin näyteikkunassa jo viime syksynä. Molempien kokoja sattui sopivasti olemaan jäljellä -70%-kyltillä varustetussa rekissä, joten kovin montaa kertaa ei tarvinnut tätä ostosta harkita.

Isompi tyttö alkoi heti suunnitella haalariinsa sopivaa pipoa, joten päätin tehdä nekin saman tien valmiiksi. Esikoisen pipoon tuli jälleen kerran kissa, kuten tämäntalviseenkin haalariin. Yritin ehdotella hänelle pöllöä, kun näistä väreistä olisi saanut niin herkullisen pöllöpipon aikaiseksi, mutta kissa sen olla piti. Kuopuskin halusi omaan pipoonsa pipopäisen otuksen ja mieluiten pupun. Ja eipä sitten muuta kuin koneet hurisemaan!

Enkä minä itsekään ilman jäänyt! Itselleni on jo pidemmän aikaa ollut haaveissa kunnon toppapuku, jolla oikeasti tarkenisi paukkupakkasilla. Villakangastakissa tuppaa maitokauppareissut menemään juoksuksi, kun muuten jäätyy pystyyn. Ja kun alennusmyynneissä tuli näin pirtsakka setti vastaan, olin aivan myyty. Mulle tipupuku! Tähän en valinnut kasvunvaraa, kun suunta on kai tässä iässä enää alas (ja sivulle...), joten tämä pääsi käyttöön vielä näille lumille. Pipoa siis tarvittiin kiireesti tähänkin settiin.

Ja vinkkinä tähän loppuun muillekin alennusmyyntejä hyödyntäville, että Teelikamenttenin puodissa on kaikki varastovalmiit talvipipot kivassa alessa. Löytyy vielä kaikkia peruskokoja (XS-XL). Klik

Kevättä ilmassa?

Mistä tietää, että kevät on tulossa? Tuo ihana keltainen valoilmiö taivaalla herättää jo toiveita, mutta sähköpostiin saapuvat kevätpipotilaukset ovat jo ihan varma kevään merkki.

Kevätpipojen kuvissa vilahtelee talven tutut kaverit. Mutta kuviotrikoot antavat niin paljon uutta inspiraatiota ja tarinaa kuvien pohjalle, että oma mieli hykertelee kaikista uusista yhdistelmistä. 

Pipot Racoonin ja Ticketin kevättakkeihin

Tervetuloa kaikki uudet lukijat! Ja suuri kiitos viimeaikojen postauksiin kommentoineille! Ilman teitä tämä koko blogin pito olisi aikalailla mälsää.

Värikästä arkeen

Suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä.

Meillä alkoi olla samanlainen tilanne isomman tyttären vaatekaapissa, kun kaikista vaatteista kävi yhtäkkiä hihat ja puntit lyhyiksi. Tänä viikonloppuna päätin sitten kerralla rykäistä mix-and-match asukokoinaisuuden. Ja kun tytölle vielä kelpaavat värit, päätin revitellä niiden kanssa ihan kunnolla. Ja aikamoista vastaväritykitystä tästä syntyikin.

Pitkästä aikaa piirtelin myös Ottobren kaavoja, kun 4/2012-numerossa oli kivat tilkkutyyliin sopivat mallit. Kokeiluun pääsivät Fancy Mix -paita, Groovy-kellohame ja Hopsis-legginssit. Paljon en muutoksia tehnyt, mutta paidan olkamittaa kavensin ja kellohameen helman huolittelin saumurin rullapäärmeellä. Punahilkka-paidan ja pipon kaavat ovat omiani.

Hyvää ystävänpäivää!

♥ HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ♥

Täällä on taas viime päivät aherrettu Lintuemo-tunikoita. Voisin jälleen kerran omia nämä kaikki... :)

Puodin puolella on tämän viikon ajan ystävänpäivätarjouksena tilauksiin kivat kaupanpäälliset. Käyhän kurkkaamassa: http://www.teelikamentten.fi/

Kynäpenaalit

Tytöt ovat nyt siinä iässä, että synttärikutsuja on alkanut sadella. Kaveripiiri ei koostukaan enää lähinnä äidin ystävien lapsista, vaan niitä ihan ikiomia ystäviä alkaa tulla kuvioihin. Herttaista!

Eurokankaasta löytämästäni huippusuloisesta japanilaisesta puuvillasta ompelin synttärilahjoiksi kynäpenaaleja. Kokeilin näihin myös uuden ompelukoneeni koristeompeleita ja kirjaimia. Ikivanhat Berninani alkoivat olla pahasti huollon tarpeessa molemmat ja entinen toimiva kahden koneen yhteistyö alkoi rakoilla. Tähän asti mentiin sillä, että vanhempi kone puolasi ja toinen ompeli. Toisinpäin ei toiminut niin jouhevasti, sillä vanhemmalla (60-luvun) mummokoneella oli hihna kulunut lähes poikki ja uudemmassa (70-luvun) mummossa puolaus takkusi. Mutta sitten nuorempi Bernina alkoi tehdä välillä tosi huonoa tikkiä ja katkoa kaksoisneuloja, joten perusteellinen huolto tai uuden hankinta tuli ajankohtaiseksi. 40 euron kirppiskoneen huoltoon en ollut valmis hirveitä summia satsaamaan, joten hyppäsin suoraan muutaman vuosikymmenen ohi ja hankin 2010-luvun Berninan (Aurora) mummojen seuraksi. Vanhus joutui varastoon odottelemaan, josko löytäisin siihen jostakin uuden hihnan. Se on tosi hyvä ja vahva kone, joten en haluaisi sitä romunkeräykseen viedä. Tyttöjäni varten sen haluaisin kuntoon. Vetreämpi mummo jäi työpariksi nuorukaiselle. Nyt opettelen tässä hyödyntämään uuden koneen ominaisuuksia. Niitä on noin miljoona noiden vanhojen suoraompeleella, siksakilla ja pakilla varustettujen koneiden jälkeen. Ilolla olen ottanut vastaan myös avopaininjalan ja vetoketjujalan. Vanhoissa koneissa oli vain se perusjalka, joten aplikointi täytyi tehdä varsinaisella mutu-tuntumalla kaarteissa.

Unipussi ja pikkuruinen nuttu

Kaavoitin unipussin taaperoikäiselle lapselle asiakkaan toiveesta. Kuvaksi toivottiin Otsoa ja pussin väreiksi valikoitui turkoosi ja ruskea. Päälinen on velouria ja sisäpuoli fleeceä. Sivussa pitkä vetoketju (tuonne alareunan puoliväliin asti) ja olalla nepparit. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Miksen omille muksuilleni älynnyt tehdä tällaisia silloin aikoinaan...?

Ja tähän loppuun sopii vielä siskon vauvalle viime vuoden puolella ompelemani kietaisunuttu. Sisko toivoi lämpöistä 44 cm nuttua keskosvauvalleen ja nappasin kaavan jostakin Ottobren vanhemmasta lehdestä. Lehden malli tosin oli yksinkertaista trikoota reunakanttauksin, mutta tämän tein joustofroteesta fleecevuorilla. Nopeatekoinen, yhden kaavan vaate. Oli kuulemma kiva ja lämmin päällä, mutta nyt jo aivan liian pieni. Äkkiä kasvavat ne pienimmätkin murut ♥!

Sohvakaverit

Se on tyyny. Se on pehmo. Se on oikein kiva tyyppi. Siis varsinainen sohvakaveri.

Lisäsin nämä tuonne puodin puolelle. Klik!