Applikoinnin ABC

Mitä se applikointi tarkalleen ottaen tarkoittaa? Mikä siinä maksaa? Miksei pelkkää applikointikuvaa voi ostaa Teelikamenttenilta valmiina ja kiinnittää sitä sitten kotona itse valmiiseen vaatteeseen? 

Ylläolevan kaltaiset kysymykset ovat varmasti tuttuja kaikille työkseen applikoituja vaatteita valmistaville. Kuvasin tähän yhden pöllökuvan valmistumisen alusta loppuun. Toivottavasti kuvasarja vastaa kysymyksiin ja innostaa kenties kokeilemaan applikointia itsekin! 

1. Aluksi kuvasta piirretään suunnitelma pelkin ääriviivoin. Lopullinen kuva on aina piirroksen peilikuva, joten tässä vaiheessa kuvan voi kääntää esim. ikkunalasia vasten. Kaikki yksityiskohdat kopioidaan kaksipuoleiselle liimaharsolle yksittäin kuulakärkikynällä. Itse käytän liimaharsoa, jonka toisella puolella on paperi. 

2. Liimaharsopalat silitetään applikoitaville tilkuille. (Jos harsossa ei ole paperia, tässä vaiheessa palat täytyy silittää leivinpaperin läpi, jottei harso pala kiinni silitysraudan pohjaan.) Tilkut voivat olla mitä tahansa silittämisen kestävää kangasta. Itse suosin velouria sen elävän pinnan vuoksi.

3. Palat leikataan irti.

4. Liimaharson paperit nypitään irti. Tässä hommassa muulloin niin hankalat pitkät kynnet olisivat hyödyksi! :) Tämä on itselleni epämieluisin työvaihe...

5. Palat asetellaan pohjakankaalle suunnitelman mukaisesti ja silitetään kiinni.

 6. Teippiharjalla voi siistiä palojen reunat.

7. Joustavia kankaita applikoitaessa pohjakankaan taakse tarvitaan venymätön, irti revittävä tukikangas, jotteivat ompeleet ala aaltoilla. Tukikangas voi olla nuppineuloin tai silittämällä kiinnittyvää.

8. Palat ommellaan kiinni kapealla ja tiheällä siksakilla. Omassa koneessani sopiva pistonpituus on 0,4 mm ja tikin leveys 3 mm. Alalanka voi olla koko ajan joko pohjakankaan värinen tai sen voi vaihtaa aina ylälangan mukaan. Ompelen palat silitysjärjestyksessä, eli alimmainen pala ensin. Ompelun lopussa langat päätellään huolellisesti esim. vetämällä ne neulalla nurjalle ja solmimalla langanpäät.

Neulaksi joustavia kankaita applikoitaessa suosittelen Schmetzin Strech neuloja koossa 80. Paininjalaksi käy tavallinen paininjalka, mutta avopaininjalalla näkyvyys paranee.

9. Applikointi näyttää nurjalta puolen tällaiselta.

10. Lopuksi tukikangas leikataan tai revitään varovasti irti.

OMPELUILOA!

Nostalgiset nallet

Tein ennen poikasen syntymää vielä yhden imetysmekon, josta en saanut silloin heti aikaiseksi ottaa kuvaa. Nyt mekko on jo pyörinyt monen monta kierrosta pesussa, mutta onneksi frotee on materiaali, joka ei juuri käyttöä kavahda. Tänään mies nappasi pikaisesti pari kuvaa meidän "toisiimmemaastoutumisvaatteista" lähtiessämme poikasen kanssa ensimmäiselle neuvolakäynnille. Näistä kuvista ei kovin paljoa mekon mallia näe, mutta kuosihan se tässä onkin suurin juju. Aiemmista imetysmekoista on juttua täällä (klik).

Potkuhousujen jalkaterät ovat samaa pilkkufroteeta kuin mekossa. Kaava potkareihin löytyi Ottobresta ja imetysmekon kaavan piirsin itse.

Neuvolareissun jälkeen poikasen potkupuku pääsi myös tarkempaan kuvaan. Ihania ovat molemmat: poika ja potkupuku :)

Lasten Rutturalla

Tyttären kevättakki on malliltaan niin söpö ja frillainen, että se kaipasi seurakseen jotain tosi tyttömäistä. Muokkasin siis Rutturallasta lasten version. Pienentämisen lisäksi muokkasin lörppäosasta suhteessa pienemmän ja lisäsin siihen muotolaskokset, jotta pipo asettuu aina kivasti ilman peilin edessä mallailua. Ainakaan tuo meidän neiti ei nimittäin peiliä ehdi tuijotella ennen leikkimään lähtöä ;)

Pienten lasten kokoista Rutturallaa onkin minulta jo paljon  kyselty, kun olen myyntitapahtumissa kierrellyt. Nyt se on kaavoitettuna, joten tilauksia voi laittaa tulemaan. Tänä keväänä en ennätä Rutturalla-pipoja tehdä puotiin valmiiksi, mutta tilaustyönä onnistuu mielesillä väriyhdistelmillä. Sähköposti tavoittaa!

Sitterin uudet vaatteet + vaunuverho

Melkein koko odotusajan mulla oli tehtävälistalla babysitterin päällysteiden uusiminen, mutta aina jokin kiireisempi ompeluhomma meni edelle. Lopulta päätin, että alkuperäiset Babybjörnin pepitaruudulliset kammotukset saavat kelvata.

Kolme viikkoa jaksoinkin rumaa sitteriä katsella, kunnes virittelin ompelukoneet ajokuntoon. Alkuperäinen ajatus oli ollut ommella päälliset vallan uudelleen, mutta jossain blogissa törmäsin ideaan tehdä sitterille vain uusi huppu vanhojen päällisten päälle vedettäväksi. Siinä säästyy pehmusteiden ompelulta ja alkuperäiset kiinnikkeetkin pääsevät käyttöön.

Piirsin sitteristä kaavat ja ompelin päällisen kasaan. Jätin saumoihin aukot alkuperäisten kiinnikkeiden kohdalle ja pujotin kiinnikkeet aukoista läpi.

Tein etupaneelin kahdesta erilaisesta kankaasta, jotta sitterin ilmettä saa vaihdettua mielialan mukaan.

Sitterin värimaailma valikoitui pitkälti tuon lelukaaren mukaan. Ja tietty myös kodin väreihin sopivaksi. Pilkkukangasta onkin meillä olohuoneen pöytäliinana ja Marimekon pikkumelonia verhona.

Vaunuverho on asia, josta en ollut vielä edellisen vauvan aikaan kuullutkaan. Nyt niitä on blogit ja verkkokaupat väärällään, joten pitihän meidänkin vauvalle sellainen tehdä. Suunnittelin jotain kivaa applikointia verhoon, mutta kun kangashyllyllä näin tämän kettukankaan, huomasin sen sopivan vaunujen väreihin aivan täydellisesti. Ja kangas on lisäksi hurjan söpö. Pääsin siis tässäkin hommassa helpolla!

Verhoihin on saatavilla ihan siihen hommaan tarkoitettuja myrkyttömiä muovirenkaita, mutta nyt nappasin ihan perinteiset suihkuverhorenkaat kauppareissulla koriin. Myöskään purjerenkaita en saanut aikaiseksi hommata verhoa varten vaan tein reiät ihan napinläpinä. Toimiva kombo tämäkin, vaikka ehkä ulkonäössä häviääkin noille "hienosteluille".

Verhon saa kiinnitettyä kuomun suojaksi tai aisaan solmittuna aurinkokatokseksi. Etenkin aurinkosuoja on asia, jota edellisten vauvojen aikaan kaipasin kovasti. Ei jää ikävä niitä sen aikaisia virityksiä!

Pajunkissa

KEVÄTPAJUT

Voi, mihin satuun eksyinkään!

pajujen punaiseen hämärään,

punaisten oksien loukkuun.

- Jäin kevättuulen koukkuun!

(Hannele Huovi)

Täällä ovat ompelukoneet saaneet pölyttyä (lähes*) rauhassa kolme viikkoa. Syynä on aivan hurmaava pieni pajunkissapoika, joka saapui tuomaan meille kevätauringon.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

*) Pajunkissan hiippamyssyn verran olen saumuria vaivannut.

Imetysmekot

Hätkähdin huomaamaan, että ihan kohta olisi tarvetta mukaville imetysvaatteille. Tyttöjen vauva-aikaan käytin aina sammareita, joten imetysvaatteina parhaita olivat luukulliset paidat. Nyt kuitenkin tykkään käyttää enemmän legginssejä tai sukkahousuja, joten päätin tehdä imetysmekkoja. Katselin netistä muiden imetysratkaisuja - ja varsin hienoja ja huomaamattomia imetysvaatteita kotiompelijat ovatkin kehittäneet. Päädyin kuitenkin taas hyväksi havaitsemaani luukkumalliin, sillä en näe tarpeelliseksi omalla kohdallani peitellä vaatteen imetysfunktiota.

Piirtelin raglanpaidan ja Teelikamenttenin tunikan yhdistelmän, johon tein imetysratkaisun painijanselkämäisellä kaavoituksella tuohon imetysluukun alle. Näin ei ole vaaraa siitä, että alempi luukku lörpsähtäisi. Kokeiluversion kankaaksi valitsin Majapuun omenankukkatrikoon, joka nukkaantui esipesussa rumaksi eikä näin ollen kelvannut enää myyntivaatteisiin. Lopputulos oli hyvä, joten uskalsin leikellä myös Metsolan ihanan tattifroteen mekoksi.

Ihan ensimmäinen kokeiluversio tosin oli tämä pinkki viskoositrikoinen mekko. Kangas on Metsolan YSMYstä ihan tolkuttoman edullisesti (2 €/m) hankkimaani trikoota. Ostin sen nimenomaan imetysmekkokokeilua varten. Tähän mekkoon tein tavalliset hihat ja perinteisen imetysluukkusysteemin, jossa alimmainen kangas pysyy ylhäällä framilonin avulla. En tykkää. Yöpuvuksi tämä saattaa olla hyvä.

Imetysvaatteita ei ole Teelikamenttenin valikoimissa 

vaan tein nämä ainoastaan omaan käyttöön.

Pupuneiti

Olen tosi iloinen, että ekaluokkalaiseni tykkää edelleen monista lapsekkaista jutuista. Hänen mielestään on ihan parasta pukeutua kouluun leijonamekkoon ja muihin leikkisiin vaatteisiin. Jo pidemmän aikaa on tytön toiveissa ollut tunika punaisesta pupufroteesta, mutta Teelikamentten on vienyt äidin ompeluajan tyystin. Nyt kuitenkin vauvan syntymän lähetessä olen vähentänyt oikeita töitä ja siinä samalla saanut aikaa päivittää vähän oman perheen vaatekaappeja. Aikaa löytyi siis myös puputunikalle.

Ihan perusvaate kaaritaskuilla, mutta tyttö oli aivan haltioissaan, kun koulusta tullessa valmis tunika odotti henkarissa.