Imetystä paratiisin puutarhassa

Ennen vauvan syntymää ompelemani joustofroteiset imetysmekot (täällä ja täällä) ovat olleet kovassa käytössä. Juuri muita vaatteita en ole näiden kohta kahdeksan kuukauden aikana käyttänytkään. Siksi tein uuden imetysmekon täysin samalla kaavalla. Tätä varten tilasin Verson puodin violettia Paratiisin puutarhaa. Ihana väri, ihana kuosi.

Mekon imetysratkaisu on osoittautunut aivan loistavaksi jatkuvasti muuttuvalle rinnanympärykselle. Perinteisissä luukkupaidoissahan koon täytyy olla juuri sopiva, jottei alempi luukku ala lörpöttää. Tässä kaavassa ei ole alaluukkua, vaan tein etukappaleeseen aukot molempien rintojen kohdalle ja huolittelin niiden reunat resorilla. Alempi etukappale jatkuu siis ihan pääntielle saakka. Aukkoratkaisun peittää sitten tämä näkyvä osa, joka joustofroteisena mukautuu hyvin niille rinnanympäryksen muutoksille. Ja tämän päällimmäisen etukappaleen alareunassa on napakka resori.

Yksi pieni elefantti...

Norsu on hahmona mun ikisuosikki. Siksipä se valkoitui kuvaksi trikoisiin tähtipaitoihin, joita valmistui pieni sarja verkkokauppaan. Kokoja on vauvoille ja taaperoille.

http://www.teelikamentten.suomalainenverkkokauppa.fi/kategoria/41/applikoidut-paidat

Villaa ylle

Ennen vauvan syntymää neulomani nallehaalari jäi harmillisesti pieneksi kesän aikana, joten päätin tarttua taas puikkoihin. Vauva mönkii ahkerasti meidän kylmillä lattioilla, mistä syystä halusin tehdä tällä kertaa lämpöisen ryömimishaalarin erityisesti sisäkäyttöön. Ohjeen neulottuihin potkuhousuihin löysin Suuri Käsityön numerosta 1/2014. Langantiheys ohjeessa oli sama kuin Novitan Nallessa, joten marssin markettiin ostoksille.

Pettymys oli suuri, kun Nallesta oli tarjolla suunnilleen samat värisävyt kuin tammikuussa. Olin haaveillut ruohonvihreästä, oranssista tai pirteän keltaisesta, mutta saavuin kotiin jälleen sinapin ja mintunvihreän kanssa. Vähän mielikuvituksetonta, mutta minkäs teet...

Tämä malli oli varsin helppo neulottava, joten kiireisen äidin tyyliin opettelin uuden taidon neulomisen oheen: lukemisen neuloessani. Olin näet lainannut juuri kirjastosta yli tuhatsivuisen kauan odottamani romaanin, johon on jo muitakin varausjonossa, joten kotiäidin vähä vapaa-aika piti käyttää tarkkaan hyödyksi. Neulehaalari valmistui nopsaan ja kirjakin on kohta luettu. Pikkuisen tuo oheistoiminta näkyy käsialassani, mutta en aio välittää.

Muutin alkuperäistä neuleohjetta tällä kertaa vain vähän. Yläosaa korotin ohjeesta hieman ja tietysti nuo peikkomaiset yksityiskohdat olivat oma päähänpistoni. Tämä haalari on tehty 80 cm ohjeella.

Toinenkin neuleprojekti valmistui syysviileille. Tämä villasukkaprojekti kyllä venyi ihan kiitettävästi kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta. Aloitin nämä sukat jo ennen vauvan syntymää ja ne pyörivät monta kuukautta lankakorissa loppuun saattamista odottelemassa. Nämäkin ovat Nalle-lankaa. Vuorottelin sinappia ja värikästä Taikaa, joten pääteltävää ei jäänyt liikaa. Tykkään raitasukista (mieluiten muista kuin valmiiksi raidoitetusta langasta neulotuista), mutta päättelyä vihaan.

Rymsteerausta kotipuodilla

Olen ajanut tässä pari viikkoa huonekalurallia huoneesta toiseen ja yrittänyt löytää arjelle ja työlle omat paikkansa meidän huushollissa. Tässä kun on tämän vuoden aikana perhe ja tavaramäärä taas kasvanut, mutta huoneluku (3 kpl) pysynyt ennallaan. "Työhuoneeni" sijaitsee kotimme eteisessä, johon tein muutama vuosi sitten ompelunurkkauksen entiseen naulakkosyvennykseen. Ompeluharrastusaikoina se oli ihan loistava, kun sinne mahtuivat koneiden ja tarvikkeiden lisäksi myös kaikki kankaat. Yrityksen myötä on ratkaisuja pitänyt hieman laajentaa.

Työhuoneeni on myös kotipuoti, joten haluan valmiiden tuotteiden olevan helposti hypisteltävissä yhdessä paikassa. Tähän asti olen säilyttänyt mm. pipot erillisissä laatikoissa meidän makkarissa ja raahannut ne aina asiakkaiden katsottaviksi tarpeen tullen. Vaatteet ovat alusta asti roikkuneet eteisessä omassa rekissään, mutta ahtaassa käytävässä rekkiin helposti kompastui. Nyt keksin hankkia seinille kiskot ja siirreltävät vaatenaulat, jotka saa käännettyä myös seinän suuntaisesti sivuun pois tieltä. Kiskot löytyivät mistäpä muualta kuin IKEAsta (se pulju osaa kyllä kehitellä näppäriä säilytysratkaisuja.)

Tyhjensin myös eteisen vihreän kaapin kankaista ja nostelin sinne valmiit myytävät tuotteet. Kankaat siirtyivät parin metrin päähän olohuoneen puolelle, jossa ne itse asiassa ovat ihan kiva sisustuselementti. Kankaat säilytän mieluiten ovien takana, sillä se hieman suitsii kangaspölyn määrää huoneilmassa.

Nyt tämä työhuonejärjestely tuntuu taas varsin topimivalta.

Tervetuloa kotipuodille Äänekoskelle! 

Nooa arkistoi

Tilaustyönä ompelin tunikan, jonka applikointikuva taisi olla tähän mennessä työläin. Mutta yhteistyössä Nooan kanssa sain arkistoitua kaikki elukat :)

Maijat

Tulipa tuossa hetki sitten tilattua itselleni Verson puodilta paria joustofroteeta imetysmekkoja varten. (Ne mekot lojuvat tosin yhä kankaana hyllyssä odottamassa vapaa-aikaa.) Annoin samalla tyttöjen valita Versolta mieluisen kankaan syystunikoita varten. Valinta osui Maijat-joustocollegeen. Joustocollege ei ole aiheuttanut minussa intohimoja, mutta sattumalta ainoa aimmin ostamani joustocollege sopi hyvin Maijojen kanssa yhteen. Hihakangas on Metsolaa parin vuoden takaa.

Tein tunikat roimalla kasvunvaralla, sillä kummallakaan neitokaisella ei ollut pienintäkään tarvetta uusille vaatteille. *köhöm*

Kankaasta riitti vielä yhteen 98 cm tunikaan, jonka laitan huomenna verkkokauppaan, jollei se sitä ennen mene kaupaksi tuolta facebook-sivulta.

Potkaritehdas

Niin sitä taas alkoi vauvan potkareissa varpaat kinnata ja olkaimet käydä lyhyeksi. Oli pyöräistävä jälleen potkaritehdas käyntiin. Viimeksi tein potkuhousut kestovaippamitoituksella yhdistelemällä koon 62 ja 68 cm kaavat. Nyt tein saman tempun 74 ja 80 cm kaavoilla. Oikeanpuoleiset kaksi vaatetta on tehty tällä kokoyhdistelmällä. Lopputulos oli kuitenkin vielä vähän liian iso poikaselle, joten tein toisen kaavan, johon yhdistin 68, 74 ja 80 cm. Niska-haara on koosta 80, leveys ja jalkaterä koosta 74 ja punttien pituus koosta 68 cm. Lopputulos on juuri sopiva meidän murulle. Kaavana käytin jälleen Ottobren Crawleria (4/2013).

Retronalleista ja helistimistä tein jo aiemmin potkuhousut ja ne molemmat olivat meidän suursuosikit. Siksi halusin tehdä samoista kuoseista uudet.

Noukin pojan kaapista pieneksi jääneet vaatteet pois ja niitä tuli hirmuinen pino. Joukossa myös ne edelliset potkuhousut. Päätin tehdä facebookiin oman kirppissivun, jonne laitoin 62-68 cm vaatteet myyntiin. Jos teillä on tuon koon vauveli, käyhän kurkkaamassa, löytyisikö jotain teille sopivaa. :)