Ilmapallomekot

Ikirakkaudestani pilvitrikoosta oli tullut saataville uusi minttuinen väri. Oih! Näin kankaan heti pienten tyttösten mekkoina ilmapalloapplikoinnilla höystettynä. Piirsin applikointikuvat jo kangastilausta tehdessäni ja kankaan menekkiä laskiessani, visio oli niin selvä :) 

Mekkoja löytyy nyt rajoitettu erä verkkokaupasta: klik!

Pikkukeisarin uudet vaatteet

Kyllä nämä pienet poikalapset tosiaan kasvavat eri vauhtia kuin tytönsirpukat. Ihan uutta minulle, että jo 10 kuukauden ikäiselle täytyy tehdä koon 86 cm vaatteita.

Aikaisemmin tein pojalle froteesta potkuhousuja, joita käytettiin ihan yksiväristen bodyjen kanssa. Nyt kun maassamatoiluvaihe alkaa olla ohi, on käyttöön valikoitunut useimmiten body + housut. Siispä tähän kokoon saksinkin ihanista joustofroteista perusbodyja. Kuosin perusteella huolin mukaan myös yhden trikoobodyn. Frotee on edelleen kangassuosikkini sen kestävyyden ja pehmeyden vuoksi. Onneksi vielä osa kangasvalmistajista tuottaa kivoja kuoseja froteellekin.

Blogi on ollut varsin hiljainen viime kuukaudet. Tilaustöitä valmistan edelleen niin tiiviiseen tahtiin kuin lastenhoidolta ehdin, mutta työompelukset jäävät useimmiten esittelemättä täällä blogin puolella. Muuten menisi niin saman toistoksi, kun esittelisin aikuisten tunikaa tunikan perään. Omille lapsille tulee nykyisin ommeltua paljon harvemmin. Hiljaista on kyllä ollut siellä lukijapuolellakin. Onko siellä vielä joku kurkkimassa vai höpisenkö täällä ihan itsekseni? :)

Joulun toivelahja

Tänä vuonna en tehnyt kuin pari lahjaa omille läheisilleni jouluksi. Tilaustöitä ompelin tietenkin senkin edestä. 

Nuoremman tyttöni hartain toive oli Elsa-mekko. Sellaista oli moneen kertaan hypistelty paikallisessa marketissa, mutta ei tämän ompelijaäidin luonnolle sovi hankkia noita kertakäyttöroolivaatteita kaupasta. Toinen toistaan upeampia Elsa-mekkoja on näkynyt ompelublogeissa pitkin syksyä. Itse päätin toteuttaa mekon kierrätyskankaista, joten painelin Ekocenteriin jouluostoksille. Ostin kolme verhoa ja naisten juhlatopin. Kierrätyskeskuksessa sattui olemaan kaikki - 50 %, joten mekolle ei montaa euroa hintaa tullut. 

Tavoitteeni oli tehdä mekko niin, että siihen ei tarvita vetoketjuja tai nappeja. Se saisi myös olla mukava päällä, kun tyttäreni tuntien tiesin mekon päätyvän kokopäiväkäyttöön. Leikkasin mekon peruspaitakaavan pohjalta. Valkoisesta ohuesta polyestervelourista tuli pitkähihainen alusmekko, jossa on vyötäröllä poikkisauma. Rypytin saumaan sinisestä valoverhosta leikatun hameosan. Olin ajatellut huolitella hameosan alareunan saumurin rullapäärmeellä, mutta kangas repesi ompeleen kohdalta välittömästi. Päädyin sitten brodyyripitsiin, josta tuli kyllä ihan kaunis helma. Miehustan päälle kokosin naisten topista liiviosan. Siitä oli tehtävä hieman löysä, jotta pukeminen onnistuu. Yksi verho tarvittiin vielä viitaksi ja siitä mekko sitten valmistui. Ompelin viitan ja liivin kiinni mekkoon olkasaumoistaan mekon kokoamisvaiheessa.

Toivotan blogini lukijoille onnellista uutta vuotta 2016!

Imetystä paratiisin puutarhassa

Ennen vauvan syntymää ompelemani joustofroteiset imetysmekot (täällä ja täällä) ovat olleet kovassa käytössä. Juuri muita vaatteita en ole näiden kohta kahdeksan kuukauden aikana käyttänytkään. Siksi tein uuden imetysmekon täysin samalla kaavalla. Tätä varten tilasin Verson puodin violettia Paratiisin puutarhaa. Ihana väri, ihana kuosi.

Mekon imetysratkaisu on osoittautunut aivan loistavaksi jatkuvasti muuttuvalle rinnanympärykselle. Perinteisissä luukkupaidoissahan koon täytyy olla juuri sopiva, jottei alempi luukku ala lörpöttää. Tässä kaavassa ei ole alaluukkua, vaan tein etukappaleeseen aukot molempien rintojen kohdalle ja huolittelin niiden reunat resorilla. Alempi etukappale jatkuu siis ihan pääntielle saakka. Aukkoratkaisun peittää sitten tämä näkyvä osa, joka joustofroteisena mukautuu hyvin niille rinnanympäryksen muutoksille. Ja tämän päällimmäisen etukappaleen alareunassa on napakka resori.

Yksi pieni elefantti...

Norsu on hahmona mun ikisuosikki. Siksipä se valkoitui kuvaksi trikoisiin tähtipaitoihin, joita valmistui pieni sarja verkkokauppaan. Kokoja on vauvoille ja taaperoille.

http://www.teelikamentten.suomalainenverkkokauppa.fi/kategoria/41/applikoidut-paidat

Villaa ylle

Ennen vauvan syntymää neulomani nallehaalari jäi harmillisesti pieneksi kesän aikana, joten päätin tarttua taas puikkoihin. Vauva mönkii ahkerasti meidän kylmillä lattioilla, mistä syystä halusin tehdä tällä kertaa lämpöisen ryömimishaalarin erityisesti sisäkäyttöön. Ohjeen neulottuihin potkuhousuihin löysin Suuri Käsityön numerosta 1/2014. Langantiheys ohjeessa oli sama kuin Novitan Nallessa, joten marssin markettiin ostoksille.

Pettymys oli suuri, kun Nallesta oli tarjolla suunnilleen samat värisävyt kuin tammikuussa. Olin haaveillut ruohonvihreästä, oranssista tai pirteän keltaisesta, mutta saavuin kotiin jälleen sinapin ja mintunvihreän kanssa. Vähän mielikuvituksetonta, mutta minkäs teet...

Tämä malli oli varsin helppo neulottava, joten kiireisen äidin tyyliin opettelin uuden taidon neulomisen oheen: lukemisen neuloessani. Olin näet lainannut juuri kirjastosta yli tuhatsivuisen kauan odottamani romaanin, johon on jo muitakin varausjonossa, joten kotiäidin vähä vapaa-aika piti käyttää tarkkaan hyödyksi. Neulehaalari valmistui nopsaan ja kirjakin on kohta luettu. Pikkuisen tuo oheistoiminta näkyy käsialassani, mutta en aio välittää.

Muutin alkuperäistä neuleohjetta tällä kertaa vain vähän. Yläosaa korotin ohjeesta hieman ja tietysti nuo peikkomaiset yksityiskohdat olivat oma päähänpistoni. Tämä haalari on tehty 80 cm ohjeella.

Toinenkin neuleprojekti valmistui syysviileille. Tämä villasukkaprojekti kyllä venyi ihan kiitettävästi kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta. Aloitin nämä sukat jo ennen vauvan syntymää ja ne pyörivät monta kuukautta lankakorissa loppuun saattamista odottelemassa. Nämäkin ovat Nalle-lankaa. Vuorottelin sinappia ja värikästä Taikaa, joten pääteltävää ei jäänyt liikaa. Tykkään raitasukista (mieluiten muista kuin valmiiksi raidoitetusta langasta neulotuista), mutta päättelyä vihaan.

Rymsteerausta kotipuodilla

Olen ajanut tässä pari viikkoa huonekalurallia huoneesta toiseen ja yrittänyt löytää arjelle ja työlle omat paikkansa meidän huushollissa. Tässä kun on tämän vuoden aikana perhe ja tavaramäärä taas kasvanut, mutta huoneluku (3 kpl) pysynyt ennallaan. "Työhuoneeni" sijaitsee kotimme eteisessä, johon tein muutama vuosi sitten ompelunurkkauksen entiseen naulakkosyvennykseen. Ompeluharrastusaikoina se oli ihan loistava, kun sinne mahtuivat koneiden ja tarvikkeiden lisäksi myös kaikki kankaat. Yrityksen myötä on ratkaisuja pitänyt hieman laajentaa.

Työhuoneeni on myös kotipuoti, joten haluan valmiiden tuotteiden olevan helposti hypisteltävissä yhdessä paikassa. Tähän asti olen säilyttänyt mm. pipot erillisissä laatikoissa meidän makkarissa ja raahannut ne aina asiakkaiden katsottaviksi tarpeen tullen. Vaatteet ovat alusta asti roikkuneet eteisessä omassa rekissään, mutta ahtaassa käytävässä rekkiin helposti kompastui. Nyt keksin hankkia seinille kiskot ja siirreltävät vaatenaulat, jotka saa käännettyä myös seinän suuntaisesti sivuun pois tieltä. Kiskot löytyivät mistäpä muualta kuin IKEAsta (se pulju osaa kyllä kehitellä näppäriä säilytysratkaisuja.)

Tyhjensin myös eteisen vihreän kaapin kankaista ja nostelin sinne valmiit myytävät tuotteet. Kankaat siirtyivät parin metrin päähän olohuoneen puolelle, jossa ne itse asiassa ovat ihan kiva sisustuselementti. Kankaat säilytän mieluiten ovien takana, sillä se hieman suitsii kangaspölyn määrää huoneilmassa.

Nyt tämä työhuonejärjestely tuntuu taas varsin topimivalta.

Tervetuloa kotipuodille Äänekoskelle!