Kevättä ilmassa

Hurahdimme miehen kanssa valitsemaan tytöille kevääksi oikein

yltiötyttömäiset haalarit.

Aikaisemmat haalarimme ovat olleet melko unisex-värisiä: ruskeaa, vihreää ja oranssia. Mutta nyt vieraammatkin kanssakulkijat tunnistanevat lapsemme tytöiksi! :) Haalareihin täytyi saada tietenkin myös asusteet. Tassunjälkiä-blogin innoittamana ostin pari kerää Novitan Miamia, jonka tämän kevään vaaleanpunainen sopii lähes täydellisesti haalarin pohjaväriin. Myös saman langan pinkki olisi ollut sopiva sävy, mutta en halunnut korostaa pinkkiä enää asusteissa. Neuloin molemmille tytöille hiippalakit. Malli on sama, jolla tein syksyllä Nallesta myssyjä. Tein ensin myssyn isommalle tytölle eikä mikään käsityö ole ollut pitkään aikaan niin vaikea aloittaa. Loin silmukat ja neuloin pari ensimmäistä riviä varmaan lähemmäs kymmenen kertaa. Ensin myssy vaikutti liian suurelta. Sitten vasta tein testineuleen, jotta voisin tarkistaa oikean langantiheyden. Loin silmukat uudestaan. Näytti edelleen valtavalta. Purin ja loin uudelleen. Lapset alkoivat riidellä ja palattuani neuleen pariin, silmukat olivat tippuneet puikoilta jne. Kun tuosta tahkoamisesta oli päästy, neulominen oli varsin joutuisaa. Miami oli minulle uusi tuttavuus ja se yllätti todella positiivisesti. Lanka on ihanan pehmoista ja sitä on kiva neuloa.

Pienempään pipoon neuloin helmineuleesta korvaläpät, jotka jatkuvat solmiamisnauhoiksi. Kokemuksesta tiedän, että tuolla taapertajalla ei muuten pipot päässä pysy.

Resorin yläpuolelle tein reikäkerroksen, johon sai helposti pujoteltua koristenauhan. Lopputuloksesta tuli mielestäni hauska yhdistelmä söpöilyä ja tonttumaisuutta.

Ihania kuoseja

"Mut kun mä haluuuuuuun!"

Joskus äidillekin voi iskeä vimmattu hinku johonkin, jota ei välttämättä edes tarvitsisi. Niinkuin nyt vaikkapa vaippakankaisiin. Katselin Eurokankaassa ihastuttavaa kärpässieni-PULia ja mietin, olisiko meillä käyttöä vielä yhdelle vaipalle. Samoin tuo uusi Ystävyys-PUL on niin valloittava kangas, että sitä halusin piristämään vaipanvaihtohetkiä. Joten annoin itselleni luvan kahteen uuteen vaippaan. Yllätin jopa itseni sillä, että halusin tuota Ystävyyttä nimenomaan turkoosina. Sitähän saa myös vihreänä, joka on yleesä niin mun värini. Mutta nyt iski turkoosi ja sitähän sitten oli tilattava. Sisäpintana näissä on Myllymuksujen turkoosi babyfleece. Samalla hötinällä ompelin pari muutakin taskuvaippaa, jotka tosin eivät tule oman naperon käyttöön.

Joustofroteesta saumuroin muutamia näpsyvaippoja, pari lisäimua sekä sisätäyttövaipan. Nämäkin menevät muiden pirpanoille. Pikkiriikkiset jutut ovat kyllä varsin suloisia.

Posti toi taannoin kasan kesäisiä joustofroteita Lasten Metsolasta. Niin herkullisia ja niin retroja! Olen jo monta päivää pyöritellyt niitä käsissäni miettien kesämekkoja ja muita hepeneitä, mutta ihan vielä en päästä itseäni kesätunnelmiin. Sitä ennen työlistalla olisi kevät välikausiasusteineen. Pari pipoa plikoille onkin jo puikoilla. Saa nähdä, valmistuvatko huomenna vai kuukauden päästä. Riippuu täysin innostuneisuudestani...

Kahvikestit

Sunnuntain ratoksi askartelin kahvikuppikynttilöitä. Hauskaa ja helppoa puuhastelua! Kupit on ostettu kirpputoreilta, samoin kynttilän sydänlanka. Ja itse kynttilät on sulateltu vanhoista kynttilänpätkistä. Seuraavaksi taidan askarrella sytykeruusuja kananmunakennoista ja lopuista kynttilänjämistä sopulisiankantaa-blogin malliin.

Kirppuilua

Olen ahkera kirpputorien koluaja, mutta en ole aiemmin "saaliitani" täällä pruukannut esitellä. Eilen kuitenkin sattui niin ilahduttava kivojen, tarpeellisten ja ennen kaikkea edullisten löytöjen suma, että minun on ihan pakko vilauttaa ostoskassini sisältöä teillekin. Ostokset tein neljältä kirppikseltä ja kukkaroni keveni yhteensä 7,50€:lla. Ensinnäkin löysin tytöille pussillisen hauskoja meriaiheisia sorminukkeja. Olisikohan Ikean juttuja? Kierrätyskeskuksesta löysin kaksi aivan hurmaavaa lasten lakanaa. Nämä olisivat söpöt ihan lakanakäytössäkin, mutta eikös näistä saisi tytöille ihanat kevättakit? Ja nuorimmaiselle löysin vihreän Tuttan omppuhaalarin yöpuvuksi.

Myös tällainen essumekko lähti mukaan. Koko on 90cm, mutta mekko näyttää kuitenkin melko pieneltä. No, jommalle kummalle tyttöselle tämä varmasti ensi kesänä sopii.

Kuomat kokoa 39. Olen koko talven haaveillut Kuomista, kun ulkoilun jälkeen olen sulatellut kohmeisia varpaitani. En vain ole hennonnut maksaa niin paljon niin rumista kengistä...Nyt sitten löytyi puoli-ilmaiseksi ihan kelvollisen kuntoiset tallukkaat viluvarpailleni. Nämä ovat tosin ainakin yhtä numeroa liian suuret, mutta jääpähän tilaa villasukille ja pohjallisille. Hupaisaa on, että lapsiltamme löytyy samankuosiset Kuomat :)

Ja viimeisimpänä kaksi Me&I pilvipaitaa esikoiselle kesäksi. Tuo ruskea nyt on aika haalistunut tapaus, mutta käyttöön päässee silti.

Hahtuvan jämiä ja tunnustus

Talvilomamme aikana kaikki käsityöni olivat tauolla, mutta ompelemisen tilalle löysin kauan kadoksissa olleen rakkaan harrastukseni: lukemisen. Esikoisen syntymän jälkeen lukeminen on vain jäänyt - tai lähinnä romaanit ovat vaihtuneet satukirjoihin :) Olinkin aivan haltioissani kirjastossa, kun kaikilta lempikirjailijoiltani oli ilmestynyt uusia teoksia! Nyt alkulämmittelyksi lainasin vain viihdyttävää lukemista: John Irvingiä, Taavi Soininvaaraa, Ken Follettia ja Roald Dahlia. No, viimeksi mainitulta ei sattuneesta syystä ollut ilmestynyt mitään uutta, mutta hänen mainiot novellikokoelmansa kestävät hyvin uusintakierroksenkin. Kokoelmat Nahka ja Alahuuli hykerryttivät tälläkin kerralla. Suosittelen lämpimästi kaikille yllättävien käänteiden ystäville!

***

Saatuani nenäni muutaman sentin irti kirjoista silmiini osui pussillinen hahtuvalankojen jämiä. Arvelin niistä riittävän juuri ja juuri yksiin pöksyihin, joten tartuin toimeen. Tein 60cm kokoiset villahousut samalla atziinan ohjeella kuin aiemmin nämä ja nämä. Melko hyvin arvioin lankojen riittävyyden, kun jäljelle jäi vain muutama hassu haituva. Pöksyt saavat lanoliinikylvyn joskus, kun muutakin villapyykkiä syntyy, joten kuvassa ne ovat vielä melkoisen epätasaiset.

***

Ja reissun aikana olin vielä saanut tunnustuksenkin Minnariitalta. Kaunis kiitos! Tämä lämmitti todella mieltäni!!! Tunnustukseen liittyisi taas itsestä höpiseminen, mutta taidan jättää sen puolen tällä kerralla väliin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin niitä omia "paljastuksia" löytyy varmaankin riittävästi edellisen tunnustuksen kohdalta muutama postaus takaperin ;)


Tunnustuksen haluan laittaa eteenpäin kahdelle itseäni suuresti inspiroivalle blogille:
- Pikkukiisken kotona (ahmin aina innolla kaikki kirppislöytöjen esittelyt ja ihastelen mahtavia kuosisuunnitteluja)
- Tilli Mössönpoika ja muita ihania (ihastuttavia ja todella omaperäisiä käsitöitä! Olen erityisen ihastunut kirjailuihin, joita olen tämän blogin innostamana itsekin yrittänyt opetella.)

Nuppupeittoja

Sain aikaiseksi pari uutta nuppupeittoa TAYSin keräykseen. Tämä ylempi on perinteinen puuvillatilkuista koottu peitto (koko 40x50cm). Tilkut ovat itselleni muistoja herättäviä, sillä jokin on jäänyt yli oman vauvan peitosta, toisesta ompelin ensimmäisen haalarin esikoiselle jne. Vaaleanvihreisiin tilkkuihin ompelin piristykseksi punikkitatteja veloureista. Taustakankaana on kukkapuuvilla ja täytteenä lämpöinen polarfleece. Tämän peiton tikkasin vain keskimmäisten neliöiden ympäri ja jätin jopa reunat tikkaamatta. Ajattelin useampien tikkausten vain kovettavan peittoa liikaa.

TAYSiin oli toivottu ommeltujen peittojen lisäksi myös neulottuja/virkattuja peittoja, joten innostuin viimeistelemään tällaisen neulomukseni nuppupeitoksi. Jossakin takavuosien Suuri Käsityö -lehdessä oli ohje jännästä dominoneuletekniikasta. Dominotilkut syntyvät kulmasta kulmaan kaksi sivua kerrallaan ja aina keskimmäisten silmukoiden kohdalla kavennetaan. (Ihan tarkkaan en enää itsekään muista...) Aloitin silloin lehden ilmestyttyä suurella innolla neulomaan torkkupeittoa tuolla tekniikalla, mutta into lopahti jo parin illan jälkeen ja peitosta tuli ikuisuusprojekti kaapin perälle... Mutta nopealla aina-oikein-neuleella tuo toinen puolisko valmistui vikkelään ja lopputuloksesta tuli aika hauska! Lankana peitossa on 7-veljestä, joten päätin lisätä peittoon fleecevuorin. Ei ole sitten niin karhea pientä ihoa vasten. Fleece on mielestäni aivan ihana maatuska-aiheinen Eurokangaslöytö, josta tein syksyllä rataspeiton. Olin säästellyt loppua fleeceä hupparia tms. varten, mutta se sopi niin kivasti tähän peitteeseen, etten voinut olla käyttämättä sitä jo nyt. Peiton koko on n.65x65cm.

Ensi viikko meneekin sitten talvilomareissussa, joten käsitöihin tulee pakkotauko. Itseni tuntien palaan luultavasti kotiin uusien kangashamstrausten kera :)

Sinistä

Harvemmin tulee tehtyä mitään sinistä, sillä se ei kuulu lempiväreihini. Tämä viikko on kuitenkin ollut itselleni piristävä poikkeus, kun sinisiä juttuja on valmistunut useampikin. Ensimmäisenä lahjaksi ompelemani maatuskapussukka, jonka suloinen kangas on odotellut kaapissa sitä kunnon inspiraatiota jo vuoden verran. Jotakin vaatetta siitä haluaisin tytöille tehdä, mutta sitä odotellessa maltoin leikata kankaasta palan pussukkaan. Ja tosi kiva pussukka siitä syntyikin! Sisällä vihreä pallopuuvilla, koristeena Tilda-nauhaa ja sivusaumaan kiinnitin vielä pätkä maatuskanauhaa. Kaava syntyi leikellessä.



TAYSin nuppupeittokeräykseen halusin ehdottomasti myös osallistua. Viime syksyn peittokeräys menikin minun osaltani ohi, joten tähän uuteen mahdollisuuteen oli tartuttava!

Siskontyttöni on viettänyt elämänsä alun TAYSin keskolassa, joten siinäkin mielessä juuri tämä keräys tuntui tärkeältä.

Olin ommellut esikoiseni odotusaikana mustikkamaidon mieleen tuovan tilkkupeiton vauvalle. Peitosta oli jäänyt yli pikkuisia kangastilkkuja, joita en ollut hennonnut käyttää mihinkään joutavaan saati heittää menemään. Nyt halusin käyttää tilkut tällaiseen tärkeään kohteeseen. Peiton suhteen minulla olikin suuret odotukset, mutta lopputuloksesta tuli jotenkin turhan sekava ja... hmmm... pliisu. Harmi! Toivottavasti tämä kuitenkin tuottaa jollekin vauvaperheelle iloa!

Peiton keskiosa koostuu 5x5cm tilkuista, jotka on tikattu täytevanuun aina kulmasta kulmaan (siis joka tilkussa X). Taustapuolella keräysohjeissa suositeltu fleece. Mitat 40x50cm. Pesin tämän peiton vielä valmiina, jotta kankaista irtoaisivat kaikki lika ja myrkyt. Samalla tuli testattua peiton pesunkestävyys :)

Nappasin vielä kuvan siitä alkuperäisestä vauvanpeitosta, joka on meillä yhä jatkuvassa käytössä. Siihen olen edelleen tyytyväinen.

ana Nallen Marjaretki (mustikka) ja sinin

Ja sinisen teeman jatkoksi neuloin perussukat Novitan Nallesta. Nämä menevät lahjaksi. Väreinä Marjaretki (mustikka) sekä sininen aloe vera.

aloe.